Kun ruandalainen Kamikazi, 22, menetti koronan takia työpaikkansa viime vuonna, hän alkoi etsiä epätoivoisesti uutta työtä. Entinen työtoveri esitteli hänet ”agentille”, joka vakuutti, että hän voisi löytää hyvän työpaikan Lähi-idästä.
– Minulle kerrottiin, että siellä itäafrikkalaisia kotiapulaisia arvostetaan enemmän kuin muista maista tulevia, Kamikazi kertoo.
Koska Kamikazi luotti entiseen kollegaansa, hänelle ei olisi tullut mieleenkään, että niin sanottu agentti olikin ihmiskauppias. Aluksi agentti vaati noin 260 euron välityspalkkion.
– Eräänä päivänä hän sitten soitti minulle ja kertoi, että minun täytyy matkustaa Keniaan. Siellä saisin viisumin Kuwaitiin, Kamikazi kertoo.
Tansanian ja Kenian rajalla hän tapasi ihmiskauppasyndikaatin muita jäseniä, jotka auttoivat hänet huomaamatta rajan yli ja sen jälkeen maantietä pitkin Kenian pääkaupunkiin Nairobiin.
Nairobissa agentit kätkivät Kamikazin ja joukon muita nuoria naisia Afrikan eri maista asuintaloon. Pelko ja epätoivo pitivät ryhmän koossa, ja lopulta he lensivät Kuwaitiin.
Orjan asemassa
Kuwaitissa agentit ottivat kaikkien passit pois. Paremman tulevaisuuden toivo kuitenkin kuoli vasta, kun Kamikazi toimitettiin uuteen työpaikkaansa.
Hänet palkattiin nimellisesti erään perheen kotiapulaiseksi, mutta käytännössä hän joutui orjan asemaan. Hänet lukittiin taloon eikä hänelle maksettu palkkaa. Joskus perheet huvin vuoksi vaihtoivat keskenään kotiapulaisia.
– Minulla ei ollut päteviä matkustusasiakirjoja ja minua kohdeltiin kuin eläintä, kaupattiin perheeltä toiselle, Kamikazi sanoo. Oloa ei helpottanut, että tilanteesta oli vastuussa hänen entinen kollegansa, jota Kamikazi oli pitänyt läheisenä ystävänään.
Vailla lain suojaa
Useimmissa Lähi-idän maissa kotiapulaiset eivät kuulu työlainsäädännön piiriin, joten he eivät allekirjoita minkäänlaisia työsopimuksia. Heillä ei siis ole mitään lain suojaa, saati sosiaaliturvaa tai oikeutta terveydenhoitoon.
Ihmiskauppiaiden uhrit joutuvat usein myös seksuaalisesti hyväksikäytetyiksi, pakkotyöhön ja orjuuteen. Pahimmassa tapauksessa he joutuvat rikollisten elinkauppiaiden uhreiksi, tahdonvastaisiksi elinten luovuttajiksi.
Ruandan rikospoliisi RIB on varoittanut, että tuhannet ihmiset joutuvat työnvälittäjinä esiintyvien ihmiskauppiaiden uhriksi. Erityisesti parempaa elämää etsivät haavoittuvat nuoret naiset lankeavat heidän valheisiinsa.
Täsmällisiä lukuja on mahdoton saada, mutta YK:n naisjärjestön viimeisimpien arvioiden mukaan valtaosa kaupatuista ihmisistä on naisia ja tyttöjä, ja kolme neljästä myydään seksuaalista hyväksikäyttöä varten.
Aamuneljästä puoleen yöhön
Viime aikoina kansainväliseen julkisuuteen päässeet tapaukset kotiapulaisten kaltoin kohtelusta ja suoranaisesta pahoinpitelystä Lähi-idässä ovat tuoneet näkyville kotiapulaisten sietämättömät työolosuhteet. Monesti apulaiset tekevät työtään laittomasti, joten heillä ei ole mitään suojaa työnantajansa hyväksikäyttöä vastaan.
Tyypillinen kotiapulaisen työpäivä alkaa neljältä aamulta ja loppuu puolilta öin tai vielä myöhemmin. Vapaapäiviä ei ole ja ulos pääsee vain perheenjäsenen seurassa.
– Ruuanlaiton, siivoamisen ja pyykkäämisen lisäksi minun oli huolehdittava lemmikkieläimistä. Halusin paeta, sillä työnantajani käytti minua hyväkseen, mutta en tiennyt minne mennä, Kamikazi selittää.
Kamikazin koettelemus päättyi, kun hän sai apua kuwaitilaiselta liikenaiselta, joka otti yhteyttä Ruandan suurlähetystöön Dubaissa.
Passinsa hän sai takaisin työnantajaltaan vasta, kun Kuwaitin poliisi tuli sitä vaatimaan.
Rajavalvontaa ja valistusta
Kamikazin tavoin useimmat ihmiskaupan uhrit houkutellaan kylistä ja pikkukaupungeista hyvin palkatun ulkomaisen työpaikan lupauksilla. Perheiden taloudelliset vaikeudet lisäävät lasten haavoittuvuutta. Ihmiskauppiaan mukaan lähtevän nuoren toivotaan alkavan hyvästä palkastaan lähettää rahaa kotiin ja kohentavan kotimaahan jäävien perheenjäsenten elintasoa.
Ruandassa on tiukka ihmiskaupan vastainen laki, joka mahdollistaa jopa 15 vuoden vankeusrangaistukset. Järjestäytynyt ihmiskauppa on kuitenkin globaali ongelma, joka ylittää valtioiden rajat ja vakavasti vaikuttaa koko Keski- ja Itä-Afrikkaan.
Ruandassa tunnistetuista ihmiskaupan uhreista 62,7 prosenttia oli Burundista, 15 prosenttia Kongon demokraattisesta tasavallasta ja vain 13,6 prosenttia Ruandasta. Ruandalainen kansalaisjärjestö Never Again Rwanda painottaa, että kansallisten rajojen tehokas valvonta hillitsisi ihmiskauppaa. Se tekisi toiminnan vähemmän houkuttelevaksi rikollisille ja toisaalta auttaisi tunnistamaan uhreja.
Järjestön toimitusjohtaja tohtori Joseph Ryarasa Nkurunziza puolestaan korostaa valistusta. Erityisesti nyt kun pandemia on heikentänyt kaikkien talousnäkymiä, on tärkeää lisätä tietoisuutta ihmiskaupasta.
uutiskirje 
