Keskiviikkona 19. tammikuuta saimme kuulla suruviestin. Erik Lindfors siirtyi ajasta ikuisuuteen sairauden uuvuttamana.
Erik syntyi huhtikuun 14. päivä vuonna 1946 työläisperheeseen Helsingissä. Hän oli todellinen stadin kundi, joka asenteena hänessä näkyi ja kuului. Nuoruudessa harrastuksiin kuuluivat muiden muassa paini ja nyrkkeily sekä Kulttuuritalon demokraattisten nuorten laulu- ja tanssiryhmät.
Työelämänsä alkupuolella Erik toimi muun muassa Konela Oy:ssä autopeltiseppänä ja työpaikan pääluottamusmiehenä. Ammattiosastoon numero 84 ja Metallityöväen liittoon hän liittyi alkuvuodesta 1966. Ammattiosastossa hän toimi myös puheenjohtajana.
Pääluottamusmiehen tehtävät Konelassa hän aloitti vuonna 1971 ja hoiti niitä ansiokkaasti aina vuoteen 1983.
Metalliliiton autoalan työehtosihteeriksi Erik valittiin tammikuun alussa vuonna 1983. Hän aloitti toimitsijana vaiheessa, jolloin liiton sisällä ja koko ammattiyhdistysliikkeessä oli voimakasta ristivetoa ja poliittista painetta. Työhistoriaan mahtuu myös Erikin johtama pitkä autoalan lakko vuonna 1984. Sen ansiosta alan työntekijöiden työehtoja saatiin merkittävästi parannettua.
Erik valittiin liiton toiseksi sihteeriksi ja sittemmin sihteeriksi eli liiton puheenjohtajan aisapariksi ja SKDL:n sekä sittemmin vasemmistoryhmän vetäjäksi. Näissä vaativissa toimissa Erikin taito kuunnella, sovitella ja erityisesti taistella jäsenten jokapäiväisen hyvinvoinnin eteen ovat jättäneet jälkensä koko suomalaiseen ammattiyhdistysliikkeeseen. Erik loi myös luottamukselliset suhteet liiton puheenjohtajana toimineeseen Per-Erik Lundhiin ja hänen seuraajaansa Erkki Vuorenmaahan. Tämä mahdollisti sen, että vasemmistoryhmän kantoja otettiin aidosti huomioon työehtoneuvotteluissa. Samoin Erik toimi SAK:n hallituksessa, jossa Metalliliiton yhtenäisillä kannoilla oli suuri vaikutus.
”Erikin painoarvo liittojohtajana oli erittäin merkittävä muun muassa vuoden 1995 eduskuntavaaleissa ja hallitusratkaisussa.”
Erikin painoarvo liittojohtajana oli erittäin merkittävä muun muassa vuoden 1995 eduskuntavaaleissa ja hallitusratkaisussa. Tuolloin saatiin kansanedustajiksi useita ay-taustaisia ehdokkaita ja samalla maan hallitus vaihtui oikeistohallituksesta Paavo Lipposen monipuoluehallitukseen, johon myös vasemmistoliitto osallistui.
Erikin panos myös Suomen liittymisessä EU:hun ja EMU:un oli merkittävä, koska ammattiyhdistysliikkeessä ja erityisesti sen vasemmalla laidalla oli hyvin epäilevää suhtautumista unioniin.
Teollisuuspolitiikka ja suomalaisen palkansaajan hyvinvointi olivat Erikille sydämenasia ja tunnusomaista kaikessa hänen tekemisessään. Hän jaksoi käydä pitkiä keskusteluja työnantajien kanssa paitsi neuvottelupöydissä myös muissa yhteyksissä. Erik vastasi liitossa telealan sopimuksista. Erik oli myös jäsenenä Soneran hallintoneuvostossa.
Erik jäi eläkkeelle liiton palveluksesta 1.5.2006. Hän jatkoi eläkkeellä tarkkanäköistä politiikan ja erityisesti teollisuuspolitiikan seuraamista. Me monet hänen entisistä työtovereistaan ja ystävistään muistamme lukuisat pitkät puhelin- ja lounaskeskustelut, joissa käytiin huolellisesti läpi maan ja maailman poliittista tilannetta ja teollisuuspolitiikan näkymiä. Erik murehti loppuun saakka työnantajapuolella noussutta hyvien neuvottelusuhteiden romuttamishenkeä.
Erik puhui usein ja aina lämmöllä tyttäristään Milasta ja Tanjasta sekä heidän perheistään, samoin viime vuosikymmenien kumppanistaan Tuijasta.
Turja Lehtonen
Eero Hovi
Timo Roppola
lehti 