Venäjän brutaali hyökkäys Ukrainaan yhdisti ihmisiä odottamattomalla tavalla niin kansalaisyhteiskunnassa kuin politiikassakin. Useimmissa aikaisemmissa kriiseissä on saanut ihmetellä EU:n voimattomuutta ja saamattomuutta. Nyt on toisin: Euroopan unioni on pystynyt päättämään Venäjään kohdistuvista pakotteista ja Ukrainan tukemisesta.
Euroopan unionin sisäministereiden päätös ottaa ukrainalaiset pakolaiset tilapäisen suojelun kohteeksi oli merkittävä päätös. Vain hetki sitten Eurooppa oli sulkemassa rajansa. Tällä kolikolla onkin pimeämpi puoli, joka paljastaa, miten pakolaisia jaetaan useampaan kastiin. Syyrian pakolaiset joutuivat vähintään yhtä brutaalin hyökkäyksen kohteeksi.
Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola totesi – jossain lukemattomista haastatteluistaan – eurooppalaisten arvojen olevan nyt kiinni ukrainalaisten taistelutahdosta. Venäjän veljeskansa koetaan vahvasti osaksi Eurooppaa nyt hyökkäyksen kohteena.
Pelkoa herättää, että nälkä kasvaa syödessä, jos Putin onnistuisi valtaamaan Ukrainan tai vaikka merkittäviä osia maasta. Turvattomuus Itämeren ympärillä kasvaa. Euroopan turvallisuuspoliittinen arkkitehtuuri menee uusiksi, tapahtuipa sodassa mitä tahansa. Miten ja millä keinoin tämä tapahtuu, jää nähtäväksi.
Viitteitä Suomen suunnasta antaa presidentti Niinistön pikainen matka tapaamaan presidentti Bidenia. Enemmistö kansalaisista olisi jo valmis liittämään Suomen Natoon. Kansanedustaja Erkki Tuomioja (sd.) totesi viisaasti, että asiaa tulee selvittää olemassa olevan käytännön mukaisesti, kuten on tehty turvallisuuspoliittiset linjaukset aiemminkin eli parlamentaarisesti.
Kokoomus on tehnyt ärhäkkää politiikkaa Suomen Nato-jäsenyysvaatimuksellaan. Äkkiseltään saattaisi tuntua perustellulta hakea turvaa Natosta, mutta päätöksen poliittisia ja turvallisuuspoliittisia seurauksia on arvioitava vuosien ja vuosikymmenten perspektiivillä eikä viikon mittaisen sodan pohjalta, vaikka se olisi houkuttelevaa. Keskustelu turvallisuus- ja puolustuspoliittista askelista on entistä tärkeämpää myös Ruotsin kanssa.
Kaikkia mahdollisia keinoja kansalaisten turvallisuuden ja myös turvallisuuden tunteen parantamiseksi on syytä tutkia. Päätökset on tehtävä pää kylmänä. Euroopan sotilasmenot kasvavat väistämättä. Se mikä epäonnistui Trumpilta neljän vuoden aikana, onnistui Putinilta muutamassa päivässä. Saksa päätti nostaa sotilasmenonsa Naton pitkään ajamalle tasolle. Myös Suomessa nostettiin puolustusmenojen kasvattaminen välittömästi esiin.
Nyt puhutaan vakavasti rautaesiripun laskeutumisesta lännen ja Venäjän väliin. Luottamuksen palauttaminen – jos sellainen on edes mahdollista – vie aikaa. Kuten presidentti Niinistö totesi: naamiot on nyt riisuttu. Vähäisinkin luottamus Putinin hallintoon meni kertaheitolla. Hän jää historiaan verisen sodan käynnistäjänä. Uhkailu ydinaseilla on jo sellaista hulluutta, jota ei uskoisi kuulevansa.
uutiskirje 