Eduskunnassa on tänä syksynä puhuttu poikkeuksellisen usein suomalaisen työmiehen ja -naisen asiasta. Maahanmuuton ja ilmastopolitiikan vastustamisen lisäksi perussuomalaisten kolmas kärki on työperäisen maahanmuuton vastustaminen. Mitään todellisia esityksiä puolueella ei tietenkään ole työehtojen parantamiseksi. Rajat kiinni, on vastaus kaikkeen.
Nämä syksyn keskustelut ovat paljastaneet vasemmiston yhden heikkouden. Perussuomalaiset saa suorissa tv-lähetyksissä toitottaa omaa totuuttaan liian helposti. Vasemmalla ei ole sellaisia ay-taustaisia, eikä muitakaan edustajia eduskunnassa eikä juuri muuallakaan, jotka pystyisivät ottamaan matsia ja kertomaan, kuka todella on työmiehen ja -naisen asialla.
Vasemmistoliiton vahva profiili työelämän asiantuntijana on purkautunut myös siksi, että SAK:laisen ay-liikkeen entinen kaksoismiehitys on lakkautettu. Vahvoja, näkyviä ja itsenäisiä vasemmistoliittolaisia ay-johtajia ei enää juuri ole. Johtajanpaikkoja on vielä jäljellä, mutta heillä ei ole sellaista sananvapautta kuin ennen.
Vasemmistoliitto on vahva ilmastoasioissa ja muissa ympäristökysymyksissä. Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kysymyksissä se on asiantuntija. Koulutus on ollut aina puolueen vahvaa aluetta ja nyt se on sitä erityisesti.
Uusien asioiden haltuunotto on ollut välttämätöntä puolueen elossa pysymiseksi muuttuvassa yhteiskunnassa. Ne eivät kuitenkaan ole sellaista ruisleipää, joka liikuttaa arjen kanssa kamppailevaa kansaa. Osittain ne jopa ärsyttävät ja herättävät vastarintaa.
Vasemmistoliitolle erityinen ongelma on, ettei sen työelämäosaaminen näy julkisuudessa. Yksi vuonna 2016 järjestetty työelämäkampanja ei riitä.
Henkilövalintoja tehdään viikonloppuna Kuopiossa. Vasemmistoliitto tarvitsee varapuheenjohtajikseen nykyistä monipuolisemman joukon. Varapuheenjohtajiksi valittavien taas on otettava tehtävä tosissaan ja johdettava puolueen linjan muodostamisen lisäksi sen näkymistä julkisuudessa. Työelämänkin asioissa pitää haastaa perussuomalaiset.
kai.hirvasnoro@kansanuutiset.fi
uutiskirje 