Tällä viikolla on puhuttu paljon työssäkäyvien köyhyydestä. Tilastokeskuksen luvut ja tutkijoiden selvitykset piirtävät kuvan hyvin laajasta ongelmasta. Toimeentulon rajamailla ja suoranaisessa puutteessa eläviä on melkoisesti Suomessa. Sadat tuhannet ihmiset kitkuttavat palkan ja sosiaaliturvan varassa, jatkuvassa epävarmuudessa ja jatkuvassa rahananomisen masentavassa kehässä.
Tuore tutkimus tuo tähän köyhyyden kehään lisää ulottuvuuksia. Heidi Elmgren tarkastelee väitöskirjassaan ansioihin perustuvan ulossulkemisen merkitystä. Yhteiskunnassa elää edelleen vahvana normi ja oletus, että jokainen hankkii itse elantonsa. Käytännössä tämä on Elmgrenin mukaan vaikeaa, sillä työpaikkoja häviää, pirstaleinen ja osa-aikainen työ lisääntyy ja työ vaatii yhä suurempaa erikoistumista.
Elmgren jatkaa, että koska työpaikkoihin päästään ansioihin perustuvan kilpailun kautta, niistä koituva hyväosaisuus nähdään ansaittuna. Työttömyyden tai köyhyyden nähdään sen sijaan johtuvan yksilön huonoista valinnoista. Tutkija muistuttaa, että työelämän lisääntyvä epävarmuus tekee oikeiden valintojen tekemisestä yksilölle kuitenkin lähes arpapeliä.
Epätasa-arvoa luo ajatus, että työ ja työstä saatavat tulot ovat omalla ammattitaidolla ansaittuja toisin kuin yhteiskunnalta saatava tuki. Puhuminen ongelmallisesta ”vastikkeettomasta” sosiaaliturvasta on suosittua retoriikkaa, jolla luodaan kuvaa tyhjäntoimittajista ja ahkerista veronmaksajista. Jälkimmäinen voi kokea itsensä järjestelmän uhriksi, vaikka hän itse asiassa hyötyy järjestelmästä esimerkiksi ilmaisen neuvolajärjestelmän, koulutuksen ja yleisen turvallisuuden muodossa päivittäin.
Ansaitsemiseen keskittyvällä puheella saatetaan Elmgrenin mukaan kyseenalaistaa esimerkiksi lain takaama oikeus toimeentuloon. Työttömän oikeudet esitetään julkisessa keskustelussa vähempiarvoisina kuin muiden. Esimerkiksi työttömän vapaus valita asuinpaikkansa ja hänen lapsensa oikeus varhaiskasvatukseen ovat molemmat uhattuja. Ja kuitenkin: on osin sattumaa, kuka on työtön ja kuka ei. Emme ole vain itse oman menestyksemme seppiä.
PAMin Töissä, mutta köyhä -selvitykseen oli laskettu, että yhteiskunta käytti vuonna 2017 arviolta 500 miljoonaa euroa palkkatyököyhien riittämättömien ansioiden kompensaatioon kokeille, tarjoilijoille ja siivoojille. Tämän verran siis palkanmaksutaakkaa vyörytettiin veronmaksajien harteille, pois yrityksiltä, näiden ammattiryhmien osalta. Syylliseksi hintalappuun on turha nimetä työntekijöitä. Kun yritykset suosivat osa-aikaisuutta ja nollatuntisopimuksia, se tarkoittaa työssäkäyvien köyhyyden lisääntymistä. Se tarkoittaa myös väitöstutkijan havaitseman ansioihin perustuvan ulossulkemisen lisääntymistä.
uutiskirje 