Lähestyvät presidentinvaalit ovat lämmittäneet Yhdysvaltain poliittisen eliitin kuumaksi kuin hellakoukku, eikä maan kongressi enää onnistu ajattelemaan maan, vaan riitelevien puolueiden etua. Kun demokraatit roskapankkilain käsittelyn yhteydessä syyttivät ongelmista presidentti Bushin hallintoa, kosti osa republikaaniedustajista kaatamalla lain jo ensimmäisessä käsittelyssä. Roskapankkilaki muuttui silkaksi poliittisen pelin välineeksi.
Tosin valtion puuttuminen vapaisiin markkinoihin on monille republikaaneille myös jyrkkä periaatekysymys. Talousnäkymien synkkeneminen taantumasta suoranaiseen lamaan ja talouskaaokseen oli näille oikeaoppisille markkinauskovaisille kohtuullinen hinta siitä, että liittovaltio ei sotke itseään enää syvemmälle markkinatalouden syövereihin.
700 miljardin dollarin pankkituki on tietenkin kiistanalainen keino rauhoittaa markkinoita. Yhdysvalloissakin on vaadittu tuen ohjaamista asuntolainakurimukseen joutuneille kansalaisille pankkien sijasta. Epäluottamus on kuitenkin levinnyt pankkien väliseen rahaliikenteeseen, eikä pelkkä asuntovelallisten tukeminen riittäisi markkinoiden rauhoittamiseen. Enemmistö talousasiantuntijoista pitääkin roskapankkilakia ainoana mahdollisuutena nopeasti vaikuttaa syntyneeseen talouskaaokseen rauhoittavalla tavalla.
Amerikkalaisen kapitalismin kaaos epäilemättä myös hymyilyttää äärilaidan vasemmistolaisia etenkin Euroopassa. Se on kuitenkin typeryyden huipentuma, sillä myös eurooppalaiset ja suomalaiset maksavat osansa Yhdysvalloista liikkeelle lähteneestä kriisistä. Asuntolainojen korot ovat Suomessakin noususuunnassa. Sen sijaan ajoissa omaisuuttaan osakkeista muihin arvopapereihin siirtäneet kapitalistit nauttivat korkeista koroista. Kasvun hidastuminen ja uhkaava taantuma hidastaa myös uusien työpaikkojen syntymistä Suomessakin.
Globaali talous on tarjonnut rahoituslaitoksille mahtavan kasvupotentiaalin. Ne eivät kuitenkaan ole vähäisimmässäkään määrin kantaneet vastuuta päätöksistään. Viimeistään tämä kriisi osoittaa, että talouselämään tarvitaan globaaleja pelisääntöjä ja maailman maiden yhdessä asettamia rajoituksia.
Lääkäri vai selvänäkijä?
Sisäministeriön päätös vaatia lääkärinlausuntoa käsiaseeseen lupaa anovilta asettaa lääkärit vaikeaan vastuuseen. Kysymys kuuluu, voiko lääkäri kirjoittaa lausunnon hakijan mielenterveydestä esimerkiksi yhden lääkärikäynnin perusteella.
Kaikilla hakijoilla ei ole pitkää lääkärisuhdetta. Toisaalta henkilö saattaa pyytää lausunnon yleislääkäriltään, vaikka olisi asioinut mielenterveysasioissa toisen lääkärin kanssa. Toisaalta psykiatrikaan ei ole selvänäkijä tai ennustaja.
Aselainsäädäntöä tulee kiristää, mutta nyt tehty ratkaisu ei vaikuta loppuun saakka harkitulta.
uutiskirje 
