Moni itsenäisesti kotona asuva ikääntynyt ihminen haluaisi liikkua enemmän kuin on mahdollista. Tiellä on monenlaisia esteitä.
Jyväskylän yliopiston gerontologian tutkimuskeskuksessa tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että liian vähäiseksi jäänyt liikkuminen saattaa johtaa masennukseen sekä toimintakyvyn ja elämänlaadun heikkenemiseen.
– Erityisesti tyydyttämätöntä liikunnantarvetta kokevat henkilöt, joilla on haasteellinen kodin lähiympäristö ja liikkumisvaikeuksia. Liikkumisen mahdollisuuksia rajoittaa ulkona liikkumisen pelko, mäkinen maasto kodin lähiympäristössä sekä vilkas liikenne, tohtorikoulutettava Merja Rantakokko kokoaa tutkimuksen tuloksia.
Vaikka liikkuminen on yksi ihmisen perustarpeita, iäkkäiden ihmisten liikkumismahdollisuuksiin ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota. Moni ikäihminen haluaisi liikkua enemmän kuin kokee mahdolliseksi.
Ulkona liikkuminen on tapa ylläpitää toimintakykyä, sekä itsenäisen elämän ja moniin harrastuksiin osallistumisen ehto. Iäkkäät ihmiset ovat motivoituneita liikkumaan ulkona, mutta heillä on erilaisia liikkumisen esteitä kuin nuoremmalla väestöllä.
Ulkona liikkumisen pelko on tutkimuksen mukaan yksi merkittävä kodin ulkopuolisiin aktiviteetteihin osallistumista rajoittava tekijä. Pelko lisää yksilön kokemusta siitä, ettei hän kykene itse määräämään osallistumisestaan.
Tyydyttämätöntä liikunnantarvetta kokevat ikääntyneet ihmiset on Rantakokon mukaan tärkeä tunnistaa ajoissa, koska he ovat halukkaita liikkumaan, mutta tarvitsevat erilaista tukea ja ohjausta kuin nuoremmat. Lisäksi liikkumisen esteiden ratkaiseminen on tärkeää, jotta voitaisiin edistää tasavertaisia mahdollisuuksia liikkumiseen.
Gerontologian tutkimuskeskuksen ja Jyväskylän kaupungin yhteistyönä toteutettuun liikuntaneuvontaprojektiin osallistui yli 600 iältään 75–81-vuotiasta jyväskyläläistä.
uutiskirje 
