Suomalaisen oikeusvaltion inhimillisyys on testissä. Vielä sitä ei ole huonoksi havaittu, mutta kovin hyvältä ei näytä. Kaksi isoäitiä, venäläinen Irina Antonova ja egyptiläinen Eveline Fadayel ovat joutuneet tahtomattaan tämän testin koehenkilöiksi.
Suomi oli jo torstaina karkottamassa väkisin Antonovan, mutta poliisi keskeytti toimenpiteen pääperustelunaan halu tarkistaa karkotettavan terveyden tila. Osaltaan keskeytyspäätökseen vaikutti varmaan myös karkotusta vastustavan kansanliikkeen aktiivinen toiminta, vaikka sitähän viranomaiset eivät myönnä.
Karkottamalla kaksi huonokuntoista isoäitiä Suomi saisi runsaasti kansainvälistä julkisuutta, joka ei kuitenkaan ole ihan sellaista, mitä maabrändin rakentajat Jorma Ollilan johdolla haluavat meistä maailmalle välittää.
Vastuulliset poliitikot ja ennen muuta ministerit kiemurtelevat kuin kalat koukussa ja vetoavat siihen, että he eivät voi lähteä muuttamaan korkeimman oikeuden päätöstä. Siitähän tässä ei kuitenkaan ole kysymys. Ilmimillisyyttä voi toteuttaa päätöksen puitteessakin.
Päätös voidaan kansainvälisen oikeuden akatemiaprofessori Martti Koskenniemen mukaan myös perua. Aamulehden haastattelussa (3.6.) hän toteaa myös, että pahaa tahtovaa lakia ei tarvitse noudattaa ääritilanteessa.
Viranomaisten onkin mahdollista siirtää karkotuksen toteuttamista vaikka viidellä vuodella – jos niin halutaan – ja ryhtyä samaan aikaan lainsäädännöllisiin muutostoimiin. Tosin nykyisiäkin ulkomaalaislain pykäliä voidaan tulkita niin, ettei sairaiden ja lapsistaan riippuvaisten isoäitien karkotukseen tarvitse ryhtyä.
uutiskirje 
