Hetket jotka jäivät 16
”Tämä on Wall Street ja tämä päivä on minulle tärkeä, koska huomenna, heinäkuun neljäntenä aion tienata ensimmäisen miljoonani.”
Kertoja elokuvan Pahan pauloissa (1948) avauksessa on Joe Morse (John Garfield), laitonta numeropeliä pyörittävän Tucker-nimisen gangsterin lakimies.
Pahan pauloissa oli Joseph McCarthyn vainojen tärkeimmän ohjaajauhrin Abraham Polonskyn ensimmäinen elokuva ja myös viimeinen yli 20 vuoteen.
Tässä elokuvassa Polonsky osoitti armottomammin kuin kukaan toinen, että rikos on vain tavallisen liike-elämän vasenkätinen muoto. Määritelmä tosin liittyy vasta kaksi vuotta myöhemmin nähtyyn Asfalttiviidakkoon. Mutta Abraham Polonskylle finanssikapitalismi oli rikollisuutta siinä kuin tavallisemmatkin konnantyöt.
Pahan pauloihin elokuvassa joutuva Joe Morse on rahan ja ahneuden sokaisema lakimies. Isoveli Leo on kouluttanut hänet, mutta jäänyt itse pieniin ympyröihin häviäjän rooliin. Huonoa omatuntoa paikatakseen Joe houkuttelee väkisin myös Leon suurten rahojen ääreen. Mutta Leo ei voi sittenkään ryhtyä vääryydellä hankittuun rahaan.
Leo: Minulla ei ole käyttöä tässä kurjassa bisneksessä hankitulle rahalle, Joe. En halua sitä. Enkä myöskään Tuckerin rahoja.
Joe: Rahalla ei ole moraalia.
Leo: Mutta minulla on, Joe. Huomasin, että minulla on.
Pahan pauloissa myös päättyy Joen kertojaääneen:
”Löysin veljeni ruumiin kuilun pohjalta, minne he olivat heittäneet hänet kivien sekaan… jokeen… kuin likaisen maton, jota kukaan ei halua. Hän oli kuollut ja minusta tuntui, että olin tappanut hänet. Käännyin mennäkseni antautumaan. Jos mies voi elää näin pitkään ja päättyä tällä tavalla kuin roska, jotain on kamalalla tavalla vialla ja sen on loputtava tavalla tai toisella.. Ja minä päätin auttaa.
Pahan pauloissa nähdään Yle Teeman syksyn film noir -sarjassa 27. lokakuuta.
lehti 