Kun nakkivaras varastaa makkarapaketin kaupasta ja jää kiinni, häntä odottaa poliisikuulustelu ja rangaistus. Kun ministerit ja firmojen johtajat hukkaavat valtion omistuksia miljardeilla, heidän kunniansa ja maineensa vain kasvavat. Heitä odottaa uudet hillotolpat, jotkut johtajat vaihtavat uuteen firmaan, ja poliitikoille pedataan paikkoja korkeampiin virkoihin. Jotkut nimeltä mainitsemattomat ovat edelleen politiikassa mukana.
Esimerkkejä valtionyhtiöiden myynnistä on monia. Kemiraa, Fortumia ja monia muita. Onko kukaan ikinä tutkinut sitä, onko yksikään valtionyhtiön myynti ollut veronmaksajien näkökulmasta hyvä? Ei ole tainnut kenelläkään olla rohkeutta lähteä sitä edes vaatimaan.
Kuinka Suomessa saa ja voi olla sellainen ryhmä, joka saa sumeilematta tehdä valtionyhtiöiden myynnistä päätöksiä, miten lystäävät? Kun myynti on karahtanut pahasti karille, johtajat ja ministerit selittelevät, että emme tienneet tästä riittävästi, saamatta siitä mitään rangaistusta. Ennen myyntiä jotkut hallituksessa ovat olleet eri mieltä myymisestä, mutta ei heitä kuunnella (esimerkiksi Arhinmäki).
Mitä merkitystä on ministerivastuulailla, joka on säädetty 1922? Se tuntuu olevan ilmeisen tyhjä paperi. Ainakaan valtion omaisuuden myyntiin liittyen ketään ei ole rangaistu, liekö edes nuhdeltu.
Nyt olisi sopiva aika nostaa kissa pöydälle ja alkaa penkoa hajukasaa syvemmin. Kaikki törkeämmät tapaukset olisi hyvä tuoda julkisuuteen ja kuka kulloinkin on ollut moottorina yhtiöiden myynnissä. Voi olla, ettei sieltä myönteisiä tapauksia löydykään, vaan aina valtio on ollut menettävänä osapuolena. Nimet ja heidän puoluekantansa julkistaminen ovat tärkeitä. Puolueen näkökulmasta tällä voisi olla myönteisiä vaikutuksia tuleviin eduskuntavaaleihin.
Nyt pitäisi alkaa nimenkeräyskampanja ja saada kokoon tarvittava määrä allekirjoituksia, jotta se saadaan eduskunnan käsittelyyn. Kampanjan voisi aloittaa joku kansanedustaja tai kansanedustajaehdokas. Asialle tarvitaan räväkkyyttä, mallia ”rosvot kiinni”. Kun asiasta tulee julkinen, saattavat aika monet eri puolueiden ehdokkaista olla samaa mieltä peläten leimautumista ”rosvojen” puolustajiksi.
Kun keskustellaan tavallisten tallaajien kanssa, vähän äveriäämpienkin, kukaan ei ymmärrä sitä, miksi joku porukka on lain yläpuolella ja tuhlaa miljardeja valtion ja veronmaksajien rahoja. Herranen aika – mitä näillä rahoilla olisi saatu aikaan, jos ne olisi käytetty esimerkiksi suomalaisten köyhien aseman parantamiseksi tai korjattu hoitoalojen ongelmat?
Seppo Wikström ja Kauko Niemi
Vapaa-ajattelijat
uutiskirje 
