Entinen SKDL:n puheenjohtaja, kansanedustaja, ministeri, sotaveteraani ja Suomen Pankin johtokunnan jäsen Ele Alenius on kuollut. Vasemmistoliiton puoluesihteeri Mikko Koikkalainen kertoi kuolemasta sunnuntaina 20.11. Alenius oli syntynyt 5.6.1925 Tampereella.
Alenius oli sosialisti, mutta ei kommunisti. Hänet valittiin SKDL:n pääsihteeriksi vuonna 1965 ja puheenjohtajaksi 1967. Kansanedustajana Alenius toimi 1966–1977, mutta jatkoi SKDL:n johdossa vuoteen 1979.
SKDL:n johdossa hän teki tiukan pesäeron Neuvostoliiton johtamaan reaalisosialismiin ja esitteli omaa vaihtoehtoaan kirjoissa Sosialistiseen Suomeen (1969) ja Suomalainen ratkaisu (1974), joista joutui Neuvostoliiton räksyttämäksi. Ei voi olla mitään vaihtoehtoista sosialismia, joka poikkeaisi marxismi-leninismin tiestä, häntä läksytti Neuvostoliiton hallituksen lehti Izvestija.
Jo tätä ennen SKDL oli Aleniuksen johdolla tuominnut Tšekkoslovakian miehityksen vuonna 1968. Alenius kirjoitti tapauksen jälkinäytöksestä Kansan Uutisissa vuonna 2018. Suurlähettiläs Andrei Kovaljov ehdotti lokakuussa 1968, että hän sittenkin sanoisi julkisesti hyväksyvänsä Neuvostoliiton toimet Tšekkoslovakiassa. Tämä toive tuli Kovaljovin mukaan Neuvostoliiton hallitukselta.
Alenius kieltäytyi.
”Tärkeintä oli kuitenkin tuoda heti selvästi esiin, että en suostu pitämään tällaista puhetta, sillä se olisi vastoin periaatteitani. Näin suurlähettilään ilmeistä, että vastaukseni oli hänelle jotenkin yllättävä”, Alenius kirjoitti.
”Hän oli pienen hetken hiljaa ja sanoi sitten minulle”:
– Me valitamme sitä, että Te vastasitte näin. Tämä merkitsee sitten sitä, että meidän on ryhdyttävä toimenpiteisiin Teitä vastaan.
Planetarismin ajattelija
Kalevi Suomela luonnehti Aleniusta tämän 95-vuotispäivänä 5.6.2020 osuvasti itsenäisen ajattelun ikoniksi. Hän piti päänsä, vaikka arvostelu ja painostus Neuvostoliiton taholta oli ankaraa, ja Suomessa ei siihen aikaan ollut tapana kyseenalaistaa mitään, mitä suuresta naapurista sanottiin.
Poliittisen uransa jälkeen Ele Alenius julkaisi useita teoksia, joissa hän kehitteli humanistista ”planetarismiksi” kutsuttumaansa ajattelua. Kirjoissa tuli esiin hänen loputon optimisminsa vaikeinakin aikoina.
”… digitaalinen todellisuus tarjoaa uudet mahdollisuudet hallita kehitystä ja sen mukaan rakentaa uusi parempi maailma. Kun paremman yhteiskunnan rakentamisen mahdollisuudet ovat olemassa ja tarve sen toteuttamiseen kiistämätön, seuraa siitä suuri kysymys: kuka näyttää tietä?” hän kirjoitti esseessään KU:lle vuonna 2017.
Yksi synteesi hänen ajattelustaan on vuonna 2000 julkaistu kirja Että olisimme humaanin sivilisaation planeetta. Alenius oli huolissaan siitä, että yhteiskunnan poliittinen järjestelmä jää jälkeen muiden alojen, varsinkin teknologian ja talouden kehityksestä.
– Mitä olisi tehtävä, ettei tämä jännite purkaudu katastrofiksi, ja että toisaalta pyrittäisiin kohti humaanimpaa maailmaa, kirjassa pohditaan.
– Olen edelleen aikamoinen optimisti, hän sanoi kirjan julkistamistilaisuudessa.
– Uskon siihen, että kun asiat ajatellaan lävitse, ihmisellä on mahdollisuus muuttaa kehityksen suuntaa. Tämä kehitys, joka nyt tekee maailman levottomaksi ja näyttää uhkaavalta, ei ole ennalta määrätty, hän perusteli myöhemmin Kansan Uutisten haastattelussa.
Uusliberalismille tulee vaihtoehto
Vuonna 2004 Alenius katsoi kaukonäköisesti tulevaan. Uusliberalismi ja talouselämän voima jylläsivät politiikassakin, mutta ennemmin tai myöhemmin vasemmisto pääsee hyvinvointivaltion puolustustaistelun sijaan katsomaan eteenpäin. Silloin avainasemassa on, jälleen kerran, vasemmiston yhteistyö, hän sanoi Kansan Uutisille SKDL:n perustamisen 60-vuotispäivänä 29.10.2004.
Hän korosti SKDL:n olleen osa suomalaista itsenäisyysliikettä, kun se piti puolensa NKP:n jatkuvan painostuksen alla.
– Se ei ollut taistelua pelkästään SKDL:n oman itsenäisyyden puolesta, vaan samalla koko Suomen itsenäisyyden puolesta. Me olimme osa koko Suomen itsenäisyyden puolesta tapahtuvaa toimintaa.
Turhan vaatimattomana hän jätti sanomatta olleensa itse sen itsenäisyysliikkeen kärki.
Punavihreyden edelläkävijä
Ele Alenius ei liittynyt vasemmistoliittoon. Hän oli koko poliittisen uransa taistellut Neuvostoliiton vaikutuksen lisäksi kommunistien vähemmistöä, taistolaisia, vastaan. Nyt heidät otettiin mukaan uuteen puolueeseen muitta mutkitta.
Vasemmistoliiton edustamassa punavihreydessäkin hän oli silti edelläkävijä. Aleniuksen johtamien SKDL:n sosialistien ideologia oli paljolti sitä, mitä nykyään kutsutaan punavihreäksi vasemmistoksi.
Kapitalismin kriitikko
Alenius ei hyväksynyt neuvostotyylistä sosialismia, mutta ei kannattanut kapitalismiakaan.
– Jotta demokratia voisi täydellä teholla vaikuttaa ihmiskunnan kehitykseen, kapitalismista on luovuttava. Kaikkina näinä demokratian 200 vuotena demokratia on hyväksynyt sen kahtiajaon, että se on luovuttanut markkinavoimille oikeutensa hallita yhteiskunnan aineellista perustaa, taloutta, hän sanoi KU:n 90-vuotishaastattelussaan.
Demokratia voisi muuttaa tilanteen, mutta se edellyttää yhteiskunnallisen tietoisuuden kasvua.
– Nyt olemme tulleet siihen vaiheeseen ihmiskunnan historiassa, jolloin on ratkaistava, jatketaanko vapaan kehityksen pohjalta vai siirrytäänkö hallittuun kehitykseen. Hallittu kehitys tarkoittaa sitä, että yhteiskunta ottaa kehityksen vastuulleen.
– Tässä tullaan samalla sosialismin ongelmaan, vasemmiston johtotähteen, jonka Neuvostoliitto pilasi.
Aleniuksen mukaan tuotannon omistus ei enää ole ratkaiseva kysymys.
– Vaan ratkaisevaa uuden aikakauden edetessä on, kuka hallitsee kehitystä ja mitä kehitys on.
uutiskirje 
