Maailma hämmästyi jällee viime viikolla kuullessaan Perun politiikan uusimmista käänteistä. Vuosikausien poliittisen kriisin huipentumaksi vasemmistopresidentti Pedro Castillo yllätti kaikki: omat ministeritkin katsoivat televisiosta hölmistyneinä, kun hän ilmoitti hajottavansa kongressin. Kyse oli siis vallankaappauksesta, jonka valmistelusta edes suurin osa hänen lähipiiristään ei tiennyt.
Yritys epäonnistui täysin, sillä 2 tunnin sisällä kongressi erotti Castillon perustuslain mukaisessa järjestyksessä ja hänet vangittiin. Castilloa odottaa ainakin 20 vuoden tuomio kapinanyrityksestä. Saman tien hänen jälkeensä virkaan astunut varapresidentti Dina Boluarte on kuudes presidentti 5 vuoden sisällä. Soitimme Etelä-Amerikkaan ja kysyimme kolmelta politiikan asiantuntijalta: miksi ihmeessä?
– Täällä on nähty kaikenlaista, mutta nyt tuli pohjanoteeraus. Castillon poliittinen peliliike on aivan käsittämätön, perulainen politiikan kommentaattori ja riippumattoman Hildebrandt-lehden kolumnisti Rodolfo Sánchez-Aizcorbe sanoo kotonaan Limassa.
Äärioikeiston johdolla kongressi on yrittänyt kammeta presidenttiä virasta jo kaksi kertaa, ja juuri ennen vallankaappausyritystä kongressin piti äänestää presidentin erottamisesta.
– Oikeisto on nyt vain iloinen, kun Castillo tavallaan järjesti itse itsensä ulos. Hän olisi vielä voinut voittaa virkasyyteäänestyksen, mutta vallankaappaus on ilman muuta rikos, jolle kukaan ei anna tukeaan.
Epäluottamuksen taustalla oli syyttäjän Castilloa vastaan aloittama korruptiotutkinta, josta ei ole vielä annettu tuomioita. Syyttäjän esittämien todisteiden valossa näyttää tällä kuitenkin todennäköiseltä, että hänen perheenjäsenensä ovat syyllistyneet korruptioon.
– Nämä syytteet ovat todellisia, eivät opposition mustamaalausta, Sánchez-Aizcorbe sanoo.
Kyseessä on demokraattisen Perun historiassa toinen kerta, kun istuva presidentti suorittaa vallankaappauksen. Edellinen kerta nähtiin vuonna 1992, kun äärioikeistolainen Alberto Fujimori hajotti kongressin armeijan avulla ja laajensi omia valtaoikeuksiaan autoritaarihallinnoksi, joka kesti 10 vuotta. Paradoksaalista kyllä, nyt 84-vuotias Fujimori ja Pedro Castillo istuvat samassa vankilassa.
– Mutta Fujimori valmisteli vallankaappausta kuukausien ajan ja varmistui, että armeijan kenraalit ovat hänen tukenaan. Hänellä oli myös suhteellisen suuri kannatus. Nyt Castillo näyttää keksineen tempauksen yhdessä yössä, ilmeisen epätoivoisena tekona. Kukaan ei kannata tätä vallankaappausta.
Armeijan hän mainitsee siksi, että Latinalaisen Amerikan politiikassa armeijan ja poliisivoimien kanta viime kädessä ratkaisee, siirtyykö maa demokratiasta autoritaarihallintoon.
Epäpätevät neuvonantajat
Perulaiset ovat yhtä ällistyneitä kuin muukin maailma. He kysyvät: miksi ihmeessä?
– Ilmeisesti muutamat hänen poliittisessa lähipiirissään olevat henkilöt neuvoivat Castilloa toimimaan näin, Sánchez-Aizcorbe kertoo. Hän mainitsee ministerikabinetin päällikkö Aníbal Torresin ja entisen pääministeri Betssy Chávezin nimet. Hallituslähteiden mukaan he olivat paikalla, kun vallankaappausyritys tapahtui, kun muut ministerit erosivat vain minuuteissa. Motiivina saattoi olla lahjontaa, kaupungilla arvellaan, mutta Sánchez-Aizcorbe ei lähde spekuloimaan asiaa lehtitietojen perusteella.
Castillo oli alusta alkaen heikko presidentti, jolla ei ollut vahvaa poliittista visiota tai ideologiaa. Hän oli pitkälti neuvonantajiensa varassa, mutta valitsi kabinettinsa väärin, Sánchez-Aizcorbe arvioi. Castillo on maaseudulta kotoisin oleva luokanopettaja, jonka voitto oli yllätys. Hänellä ei ollut poliittista kokemusta eikä yhteyksiä pääkaupungin poliittiseen eliittiin.
– Castillo ympäröi itsensä alusta lähtien huonoilla neuvonantajilla ja epäpätevillä henkilöillä. He näyttävät pettäneen hänet.
Poliitikkojen lisäksi ministeriöissä tarvitaan asiantuntijaosaamista, teknistä tietoa, jolle Castillo ei hänen mukaansa antanut painoarvoa. Sen sijaan hän valitsi neuvonantajikseen ja ministeriöihin henkilöitä, jotka olivat hänelle lojaaleja ja joille hän ”maksoi” takaisin virkanimitysten muodossa.
– Meillä on valtion instituutioissa todellakin puutteita. Mutta jos presidentti valitsisi kabinettiinsa päteväksi tunnustettuja henkilöitä, hän ei ainakaan pahentaisi kriisiä.
Kongressin ja presidentin välinen kiista
Helsingin yliopiston maailmanpolitiikan professori Teivo Teivainen vastaa puheluun Uruguaysta. Hän tuntee Perun poliittisen historian läpikotaisin ja selittää kongressin ja presidentin välistä valtakamppailua.
– Toki demokratiassa kongressilla on kansanvalta. Mutta perustuslaissa haluttiin aikanaan antaa sekä kongressille että presidentille valtaa, sillä kyseessä on vahvemmin presidenttivetoinen järjestelmä kuin meillä. Ministerineuvoston puheenjohtajan tehtävä on olemassa, mutta se ei vastaa meikäläisittäin pääministeriä. Nyt kongressi ja presidentti kamppailevat keskenään.
Ennen tämän viikon tapahtumia kongressi oli yrittänyt erottaa Castillon jo kahdesti. Sitä ennen kongressin äärioikeistolainen, Fujimorien perintöä jatkava siipi, kielsi jopa vaalituloksen ja syyttivät Castilloa vaalivilpistä. Syytökset olivat tekaistuja, sillä vaalit toimitettiin demokraattisesti.
– Äärioikeiston strategiaan kuuluu, että kiistetään koko vaalitulos. Tämä on ollut nähtävissä niin Yhdysvalloissa Trumpin kannattajissa kuin Brasiliassakin, Teivainen sanoo.
Presidentti erkaantui todellisuudesta?
Andy Philipps Zeballos on San Marcosin yliopiston politiikantutkimuksen lehtori, joka toimii aktiivisesti kansalaisliikkeissä. Hänen mukaansa kongressissa toimii voimakas, Fujimorien suvun johtama äärioikeistosiipi, joka ei toimi demokraattisten pelisääntöjen mukaan.
– Meidän järjestelmämme on plutokratia, jossa varakas eliitti vaikuttaa liiallisesti hallintojärjestelmään. Yhteiskunnat rikkaimmat jäsenet vääristävät parlamentarismia. Esimerkiksi suurimmat mediatalot tukevat oikeistoa avoimesti, ja niillä on käytössään mittavat resurssit. Monet puolueet toimivat rikollisorganisaatioiden tavoin.
Sama puoluejärjestelmän heikkous saattoi vaikuttaa myös Castillon epätoivoiseen yritykseen, hän arvioi.
– Kun puolueen takana ei ole voimakasta kansanliikettä, ay-liikettä tai tukiryhmiä, presidentti saattaa helposti erkaantua sosiaalisesta todellisuudesta ja kuunnella huonoja neuvonantajia. Tämä on käynyt myös muille presidenteille aiemmin. Vaikuttaa siltä, että Castillo teki päätöksen yksin.
Jatkuuko sama kierre?
Nykyinen poliittinen kriisi on jatkunut vuosia. Voiko sama kierre jatkua hamaan tulevaisuuteen? Kongressi kampeaa presidentin pois, varapresidentti tilalle, hänet heivataan, ehkä uudet vaalit, sama kierros alusta?
– Se tässä on vaarana, Teivo Teivainen sanoo. Boluarte ei ole vahva presidentti, sillä hänellä ei ole kansan mandaattia.
Rodolfo Sánchez-Aizcorbe on samaa mieltä. Hänen mukaansa Dina Boluartella on kaksi vaihtoehtoa: joko hän järjestää uudet vaalit ennen virallisen valtakauden päättymistä ja toteuttaa poliittisia uudistuksia, jotta sama noidankehä ei jatka pyörimistään.
Toinen vaihtoehto on, että hän muodostaa hallituksen, jossa on päteviä ihmisiä, jotka onnistuvat luomaan poliittista konsensusta.
– Mutta viime vuosina aina kun presidentti on yrittänyt tehdä uudistuksia uusliberaaliin talousjärjestelmään, kongressi on vastustanut, Sánchez-Aizcorbe sanoo. Hän muistuttaa, että maassa on huomattavat tuloerot ja 26 prosenttia kansasta elää köyhyydessä.
Teivainen, Philipps ja Sánchez-Aizcorbe arvioivat, että vasemmiston tilanne ei tulevaisuudessa ainakaan helpotu. Jos eliitin ulkopuolisista yhteiskunnan kerroksista nousee jatkossa ehdokkaita, Castillon perintö ei ole heille eduksi.
Peru kääntyi vasemmalle – 5 faktaa Etelä-Amerikan uudesta sosialistimaasta (14.8.2021)
uutiskirje 