Hämeenlinnan opettajakoulutuslaitoksen professori, filosofian tohtori Veli-Matti Värri oli kehittänyt psykokapitalismin termin.
– Tavallisen ihmisen kannalta se tarkoittaa, että työvoima ei ole enää keskeinen tuotantotekijä. Nyt vaaditaan henkisten kykyjen joustavuutta, päivitettävyyttä ja muokattavuutta, sitä, että on valmis elinikäiseen oppimiseen, hän sanoi Kansan Uutisille joulun alla vuonna 2002.
– Henkiset kyvyt ja psykologiset ominaisuudet ovat keskeisiä kilpailutekijöitä. Sehän on nähty, että työvoima itsessään saattaa olla jopa rasite pörssiyhtiön voitontavoitteille ja siitä pyritään automaation avulla eroon.
– Enää et voi olla varma siitä, kuka työpaikkasi omistaa. Työmarkkinoiden epävarmuus heijastuu ihmisten mielentilaan ja sitä kautta perhe-elämään. Niinpä koko yhteiskunta on entistä lyhytjännitteisempi.
Värri uskoi epävarmuuden johtavan tunnekylmyyteen ja jopa aggressiivisuuteen, joka täytyy ottaa huomioon, kun tulkitaan lasten ja nuorten pahoinvointia ja rikoksia.
Taloudesta oli tullut pääasia. Kaikki yhteiskunnallisen toiminnan normit määrittyvät taloudesta.
– Politiikasta on tullut reaktiivista. Pörssiarvot ja kansainvälinen talous määräävät, kuinka yhteiskuntaa hallitaan. Jokainen seuraa, miten Nokia porskuttaa.
– Se on vaarallista niissä instituutioissa, jotka eivät ole luonteeltaan taloudellisia kuten terveydenhuolto, koulu- ja sivistystoimi.
Hyveiden kriisi
Värri totesi, että moraaliset hyveet ovat kriisissä. Niillä hän tarkoitti perinteisesti arvostettuja luonteenpiirteitä kuten rehellisyyttä, oikeamielisyyttä, toisen kunnioittamista ja kriittistä arvostelukykyä.
– Nykyiset markkinat suosivat laskelmallisuutta, ahneutta ja jos ei suoranaista epärehellisyyttä niin kuitenkin opportunismia, hän arvioi.
Tilalle tarjottiin positiivisuusajattelua.
– Pitää olla nokkela ja hauska. Positiivinen tarkoittaa, että älä ole muutosvastarintainen, kehitä itseäsi, ole valmis työmarkkinoiden hyödynnettäväksi.
Työolobarometri osoitti joulukuussa 2002, että suomalaiset käyttävät yhä enemmän vapaa-aikaa työtehtäviinsä. Värri sanoi, että työn ja vapaa-ajan raja on muuttunut häilyväksi. Tämä koskee keskiluokkaisia, erityisesti uuden teknologian ja tiedon tuottamisen ammatteja. Mutta myös muita. Esimerkiksi opettaja tuskin voi pitäytyä tiukasti työaikaan, perinteiseen opetussuunnitelmaan ja koulukirjoihin.
Värri näki uudessa teknologiassa hyvääkin, mutta se myös sitoi tekijänsä mentaalisesti työhön vapaa-aikana. Ihminen on on line -yhteydessä työhönsä ympäri vuorokauden.
– Työ vaivaa vapaa-aikana. Aina on keskeneräisiä projekteja, joita voi jatkaa kotona. Minäkin olen kuullut tästä lapsiltani.
Se on ihan itsestä kiinni
29 prosenttia suomalaisista lapsista tunsi voivansa pahoin. Värri arvioi, että syynsä tähän oli uusliberalistisella politiikalla, joka korostaa mahdollisuuksien tasa-arvoa sosiaalisen tasa-arvon sijaan.
– Laman aikana ruvettiin tietoisesti leikkaamaan julkista sektoria ja turvaverkkoja. Uusliberaalilla politiikalla mentiin niin sanottuun mahdollisuuksien tasa-arvoon. Ainakin retoriikan tasolla alettiin tukea lahjakkaita ja erityislahjakkaita.
Samaan aikaan suosittiin politiikkaa, joka lisäsi tuloeroja. Hyvinvoinnin piti ikään kuin säteillä alaspäin, köyhille. Mutta näin ei käynyt, kuilu sen sijaan syveni. Esimerkiksi köyhiksi määriteltävien lapsiperheiden määrä nousi neljästä prosentista kymmeneen.
Värri ei ollut kuitenkaan pessimistinen, paitsi Suomesta lastuna kansainvälisillä talouselämän laineilla.
– Pieni taloutemme on osa kansainvälistä kapitalismia, joka perustuu reaaliaikaiseen ahneuteen ja riistopolitiikkaan.
Hän luottaa kuitenkin hyvinvointivaltion perinteeseen.
– Täällä kuuluu aina kriittisiäkin ääniä.
uutiskirje 
