Nato-jäsenyyttä ei haluttu vaaliteemaksi vuonna 2003, mutta toimintaympäristössä tapahtuneiden muutosten takia siitä ei oikein voinut vaietakaan. Keskustelua Natosta yritettiin vältellä viittaamalla vuonna 2004 päivitettävään turvallisuuspoliittiseen selontekoon.
KU kertoi tammikuussa 2003, että hiljaa Nato-jäsenyyttä kannattavat eivät halua siitä vaaliteemaa, koska kansa ei jäsenyyttä hyväksy. Esimerkiksi vasemmistoliitto taas ei halunnut puhua vaaleissa Natosta, koska puolue halusi, että vaaleissa puhutaan hyvinvointivaltioon liittyvistä teemoista.
Eduskuntavaalit järjestettiin maaliskuussa 2003.
Pinnan alla Naton ja kansainvälisen toimintaympäristön muutoksen vaikutuksia Suomeen on kuitenkin analysoitu jo jonkin aikaa, sillä muutos on merkittävä, sanoi Suomen Nato-jäsenyyttä kannattava Ulkopoliittisen instituutin johtaja Tapani Vaahtoranta.
Jotain näistä analyyseistä pulpahti pintaan vuoden vaihtuessa. Parin päivän välein Natoon ottivat kantaa pääministeri Paavo Lipponen ja presidentti Tarja Halonen. Lipposen nähtiin verhotusti puoltavan Suomen Nato-jäsenyyttä Seura-lehden haastattelussa ja Halosen puhuvan – yhtä verhotusti – jäsenyyttä vastaan uudenvuoden puheessaan.
Vaahtoranta ei yhtynyt tulkintoihin, joiden mukaan pääministeri ja presidentti ovat selvästi eri linjoilla Nato-asiassa ja että Tarja Halonen olisi samaa mieltä kuin jäsenyyttä vastustava ulkoministeri Erkki Tuomioja. Presidentin Nato-kantaa oli hänen mukaansa mahdotonta päätellä uudenvuoden puheen perusteella.
– Se oli huolellisesti laadittu puhe, joka toistaa meidän tämän hetkisen turvallisuuspoliittisen linjamme. Omaa Halosta siinä oli minusta se, kun hän sanoi, että turvallisuuspolitiikan täytyy nauttia kansan hyväksyntää. Mutta ei tämänkään pohjalta voi minusta vielä päätellä, mitä hän ajattelee Nato-jäsenyydestä.
Presidentin puhetta voi Vaahtorannan mielestä tulkita siten, että jos kansa vastustaa, niin Suomi ei voi liittyä Natoon. Mutta yhtä hyvin voi tehdä saman tulkinnan kuin Paavo Lipponen, että kansan mielipide voi muuttuakin.
Paavo Lipposen Vaahtoranta näki pyrkivän avaamaan keskustelua eikä vain kertaavan nykyistä politiikkaa.
– Mielenkiintoista Lipposen puheenvuorossa on se, että hän nostaa esiin juuri niitä asioita, joita tullaan käyttämään, jos päädytään hakemaan Nato-jäsenyyttä, Vaahtoranta sanoi.
Taas perustellaan vaikutusvallalla
Vaahtoranta uskoi, että mahdollisessa Nato-kampanjassa tullaan käyttämään argumenttina vaikutusvaltaa. Paavo Lipposen EU-politiikan ydin on ollut se, että Suomen on oltava meitä koskevan päätöksenteon ytimessä.
– On helppo ajatella, että samaa logiikkaa voidaan soveltaa myös Nato-kysymyksessä.
Eikö siinä ole ristiriita, kun Tarja Halosen mukaan me olemme jo nyt ”aktiivisesti mukana kaikissa meille tärkeissä kansainvälisissä prosesseissa?”
Vaahtoranta myönsi, ettei presidentti missään tapauksessa halua sanoa, että nyt on perusteita muuttaa politiikkaa. Mutta ei presidentti hänestä silti sulkenut millään tavalla Nato-ovea.
Vaahtoranta viittasi puheen kohtaan, jossa Halonen sanoi, että ”vuoden 2004 turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon valmistelu antaa sopivat puitteet tarkastella tilannetta jatkuvasti muuttuvassa kansainvälisessä tilanteessa.”
Sinänsä Suomen mahdollisen Nato-ratkaisun kannalta Tapani Vaahtoranta piti suositun Tarja Halosen kantaa hyvin keskeisenä, vaikka presidentin muodollista päätöksentekovaltaa on kavennettu.
– Voi olla vaikeaa saada yleisessä mielipiteessä isoa muutosta aikaan ellei presidentti anna julkisesti ymmärtää, että politiikkaa olisi järkevää muuttaa. Siinä suhteessa kannattaa tästä eteenpäin lukea Halosen puheita aika tarkkaan.