Suomalaisessa talouskeskustelussa on vuosia valiteltu samaa asiaa: yritykset investoivat vähemmän kuin niiden kannattavuuden perusteella voisi olettaa.
Firmoista on tullut nettosäästäjiä, ja panostukset aineettomiin investointeihin sekä tutkimukseen, kehitykseen ja innovaatioihin ovat olleet laskussa. Investointikuilu Ruotsiin kasvaa, suomalaisyritykset laahaavat kilpailijamaiden perässä, ja jopa Elinkeinoelämän keskusliitto itse on vuodesta toiseen todennut, että yritysten liian vähäiset investoinnit ovat Suomen suurimpia huolenaiheita.
Tämä on kaikki totta, mutta se ei ole koko totuus. Kyllä elinkeinoelämä investoi – ja kun se investoi, tuotot ovat päätähuimaavia.
Vappumiljardi siirtyy suoraan yritysten omistajien taskuihin.
Vuoden 2023 eduskuntavaaleihin elinkeinoelämä kanavoi tukea 1,5 miljoonan euron edestä Pro Markkinatalous -yhdistyksen kautta. Eturivin poliitikoista rahoitusta saivat muun muassa kokoomuspomot Petteri Orpo ja Elina Valtonen.
Mitä tälle sijoitukselle saatiin vastineeksi?
Orpon oikeistohallitus päätti puoliväliriihessään alentaa yhteisöveroa 20 prosentista 18 prosenttiin. Yhtiöt, joilta Pro Markkinatalouden vaaliraha on peräisin, kuuluvat veronalennuksen merkittävimpiin hyötyjiin. Tämän veroalen on arvioitu maksavan valtiolle noin miljardi euroa vuodessa. Tuo vappumiljardi siirtyy suoraan yritysten omistajien taskuihin.
Lasketaanpa. Miljardi euroa 1,5 miljoonan sijoituksella tekee 66 567 prosentin tuoton. Warren Buffett voi vain unelmoida näin tuottoisista investoinneista.
Eikä siinä vielä todellakaan kaikki. Bonuseriä on maksettu muissakin valuutoissa. Hallitus on poistanut ammattiliittojen jäsenmaksujen verovähennysoikeuden vuodesta 2026 alkaen. Tämä käytännössä heikentää ay-liikkeen rahoituspohjaa samalla, kun työnantajajärjestöt eivät koe vastaavia heikennyksiä.
Julkisen sektorin leikkaukset ja hyvinvointipalvelujen karsiminen täydentävät paketin, joka on kärjistettynä sanoen vallansiirto työtätekeviltä ihmisiltä ja heidän perheiltään yritysten omistajille.
Suomalaisella elinkeinoelämällä on sekä kykyä että halua investoida, kunhan investoinnin kohteena on saada lisää voittoja tuloslaskelmaan ja lisää valtaa työelämässä. Tuotanto, työllisyys, tutkimus tai osaaminen ovat tässä sivuseikkoja. Todelliseen talouteen ei kannata pistää rahaa, kun vaalirahoituksessa ROI on kymmeniätuhansia prosentteja.
Kai tätäkin voisi joku kutsua markkinataloudeksi.
Kirjoittaja on KU:n politiikan toimittaja.
uutiskirje 
