Afganistan on tänä vuonna sijalla 175 Toimittajat ilman rajoja -järjestön lehdistönvapausindeksissä. Listan 180 maasta Afganistania heikommin sijoittuivat vain Iran, Syyria, Kiina, Pohjois-Korea ja Eritrea.
Vaikka Afganistanin sijoitus koheni kolme pykälää viime vuodesta, se kuuluu yhä maailman vaarallisimpiin maihin toimittajille.
Valtiosta riippumaton Afganistanin journalistien keskus AFJC kirjasi viime vuonna ainakin 205 väkivaltatapausta ja tiedotusvälineiden vapauden loukkausta sekä 34 toimittajien pidätystä.
Pidätykset kaventavat työnteon mahdollisuuksia
Talibanin tekemät toimittajien pidätykset ja vangitsemiset kaventavat entisestään mahdollisuuksia tehdä toimittajan työtä.
Useita tunnettuja journalisteja on tällä hetkellä vankilassa. Heihin kuuluu Shakib Ahmad Nazari, jonka kerrotaan olevan pidätettynä, koska hän teki yhteistyötä kansainvälisten tiedotusvälineiden kanssa. Raporttien mukaan hänet pidätettiin vuonna 2025 ja joidenkin lähteiden mukaan hänet on tuomittu kolmen vuoden vankeusrangaistukseen.
Tunnettu freelance-toimittaja Hamid Farhadi pidätettiin syyskuussa 2024 hänen työskennellessään ulkomaisille tiedotusvälineille ja afganistanilaiselle Etilaat Roz -medialle. Hänet tuomittiin kahden vuoden vankeusrangaistukseen. Ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin mukaan Farhadi tuomittiin ilman oikeutta asianajajaan.
Farhadin pidätys liittyi tiettävästi raporttiin, jonka hän teki ulkomaisille tiedotusvälineille naisten ja tyttöjen tilanteesta Afganistanissa.
Median toimintaa valvoo Talibanin hallinnon alainen tarkastuskomissio. Toimittaja ja komission entinen jäsen Bashir Hatef pidätettiin vuonna 2025 yhteistyöstä ulkomaisten tiedotusvälineiden kanssa ja tuomittiin kahden vuoden vankeusrangaistukseen.
Itsesensuurista on tullut arkea
Naistoimittajien tilanne on erityisen vaikea ja olosuhteet kiristyvät jatkuvasti. Ammatillisten rajoitusten lisäksi he joutuvat sukupuoleen perustuvan syrjinnän kohteeksi. Viimeisten neljän vuoden aikana monia on uhkailtu, pidätetty, asetettu työkieltoon tai kohdeltu väkivaltaisesti.
Samandarilla (nimi muutettu) on 13 vuoden työkokemus televisiosta ja radiosta. Hänen mukaansa toimittajilla ei tällä hetkellä ole oikeutta kritisoida Talibania, virkamiehiä tai valtion instituutioita.
Toimittajat eivät myöskään voi valita ohjelmiensa vieraita vapaasti. Politiikkaa käsitteleviin ohjelmiin saa kutsua vain Talibanin hyväksymiä asiantuntijoita. Tavalliset katuhaastattelut ovat käytännössä mahdottomia.
– Meidät pakotetaan itsesensuuriin tai työnantajamme joutuu vaikeuksiin ja meitä uhkaa vankeusrangaistus. Niinpä poistamme ohjelmistamme Talibania koskevan kritiikin, Samandar sanoo.
Itsesensuuri näkyy myös käytännössä.
Eräs tunnettu Kabulissa toimiva televisiokanava – jonka nimeä ei paljasteta turvallisuussyistä – suunnitteli ohjelmaa naistoimittajien roolista viestinnässä.
Kaikki oli valmiina ja vieraat kutsuttu paikalle. Ohjelma jouduttiin kuitenkin perumaan, sillä keskustelun pelättiin aiheuttavan ongelmia sekä kanavalle että vieraille.
Naistoimittajilla tuplarajoitukset
Salma (nimi muutettu) on journalismin tutkinnon suorittanut toimittaja, jolla on yhdeksän vuoden työkokemus. Hän kuvailee, kuinka ministeriöiden ja virastojen tiedottajat eivät juuri suostu puhumaan naistoimittajille eivätkä useinkaan anna edes perustietoja tai lyhyitä lausuntoja.
Myös lehdistötilaisuuksien käytännöt ovat muuttuneet.
– Aiemmin jouduimme lehdistötilaisuuksissa viimeiselle penkkiriville, mutta viime aikoina emme ole päässeet edes sinne.
Hänen mukaansa naisille on rakennettu erillisiä tiloja, joista tapahtumia voi seurata mutta ei osallistua niihin tasavertaisesti.
– Saliin on pystytetty väliseinä, ja meidät pakotetaan istumaan erilliseen koppiin. Voimme vain kuunnella virkamiesten puheita mutta emme saa esittää kysymyksiä.
Jos kysymysten esittäminen poikkeustapauksissa sallitaan, niihinkin liittyy rajoituksia.
– Joskus harvoin, kun kysymykset ovat sallittuja, emme saa kysyä mitään kriittistä.
Kysymyksiä voi esittää vain tietyissä tilaisuuksissa, joissa on paikalla Talibanin hyväksymiä virkamiehiä, kuten Zabihullah Mujahid. Häntä pidetään hieman muita joustavampana suhtautumisessaan naistoimittajiin.
Rajoitukset eivät Salman mukaan pääty tähän. Myös liikkumista ja työskentelyä valvotaan.
– Lehdistötilaisuuksissa Talibanin hallinnon alaisen hyveellisyyden edistämisen ja paheiden ehkäisemisen ministeriön virkamiehet kyselevät meiltä, kenen seurassa olemme saapuneet paikalle ja onko meillä miespuolinen saattaja mukana.
Salma kritisoi myös uutispäälliköitä, jotka suosivat miestoimittajia. Hänen mukaansa toimituksissa tiedetään hyvin, että naisilta on käytännössä estetty tavallinen toimittajan työ ja että Talibanin edustajat eivät halua puhua naistoimittajien kanssa.
– Useimmissa tiedotusvälineissä meitä ei kohdella työntekijöinä vaan harjoittelijoina, joille maksetaan pelkät matkakulut. Tiedotusvälineet hyödyntävät Talibanin naistoimittajille asettamia rajoituksia.
Salman mukaan monet naiset hyväksyvät tilanteen, koska vaihtoehdot ovat vähissä.
– Talibanien asettamien rajoitusten lisäksi olemme pakotettuja sietämään tätä hyväksikäyttöä, jotta emme jäisi kokonaan toimituksien ja mediatyön ulkopuolelle.
Monissa maakunnissa ei ole enää yhtään naistoimittajaa
Määräysten mukaan naistoimittajalla on oltava miespuolinen huoltaja mukanaan myös työtehtävissä, mikä on käytännössä usein mahdotonta. Osa naisista on jättänyt työnsä pelätessään, että heidän perheenjäseniään voitaisiin pidättää.
Kandaharissa työskentelevä kirjoittava toimittaja ”Shazia” käyttää salanimeä. Hänen mukaansa Talibanin asettamat haastattelurajoitukset ovat muuttaneet työskentelytapoja merkittävästi.
Mieskollegat tekevät haastattelut, ja naistoimittajat joutuvat tukeutumaan heidän nauhoituksiinsa kirjoittaessaan artikkeleitaan. Mieskollegat eivät aina ole halukkaita yhteistyöhön tilanteissa, joissa juttuun tarvitaan jatkokysymyksiä tai täydentäviä haastatteluja.
Naisten kirjoittamat artikkelit julkaistaan usein mieskollegoiden nimissä. Naisten ääni ei saa kuulua edes radiossa.
Toimittajat ilman rajoja -järjestön mukaan neljä viidestä afganistanilaisesta naisjournalistista ja media-alan työntekijästä menetti asemansa Talibanin noustua uudelleen valtaan. (
Ennen elokuuta 2021 mediassa työskenteli 2 490 naista, joista vain noin 410 jatkoi työssään Talibanin valtaannousun jälkeen. Järjestön mukaan Afganistanin 34 maakunnasta 15:ssä ei ole enää yhtään aktiivista naistoimittajaa. (
Kuvakielto kiristää valvontaa entisestään
Sananvapautta Afganistanissa rajoittaa merkittävästi myös elollisten olentojen kuvien esittämiskielto. (
Afganistanin journalistien keskuksen mukaan kielto on voimassa ainakin 23 maakunnassa. Raporttien perusteella monet tiedotusvälineet on pakotettu siirtymään pelkkään ääneen perustuvaan sisältöön ja ainakin 20 televisioasemaa on suljettu. (
Yhä harvempi pystyy työskentelemään media-alalla
Eri arvioiden mukaan Afganistanissa työskentelee tällä hetkellä alle 5 000 journalistia, joista noin 700 on naisia.
Toimittajat ilman rajoja -järjestön mukaan aiemmin pelkästään Kabulissa työskenteli noin 700 naistoimittajaa. Nyt heidän määränsä on pudonnut alle sataan. (
Laila (nimi muutettu) oli aiemmin mukana yhdessä kolmesta naisjohtoisesta toimittajajärjestöstä ja ammattiliitosta, jotka tukivat naistoimittajia ennen Talibanin paluuta valtaan.
Hän kertoo, ettei yksikään näistä ryhmistä ole enää aktiivinen. Hänen mukaansa Talibanin hallinnon aikana instituutioita ja järjestöjä ei voida enää rekisteröidä virallisesti naisten nimiin.
Afganistanissa media-alaa rajoitetaan myös rakenteellisesti. Selkeä lainsäädäntökehys puuttuu, suorat lähetykset ovat kiellettyjä, ohjelmien vierailijoita rajoitetaan ja tiedon saaminen on vaikeaa.
Artikkelin on tuottanut Learning Together -verkosto. Verkoston suomalaiset naistoimittajat ovat kouluttaneet afgaaninaistoimittajia vapaaehtoistyönä vuodesta 2009. Kirjoittajat ovat Afganistanissa asuvia, Suomen tuella koulutettuja naistoimittajia, joiden henkilöllisyys salataan turvallisuussyistä, samoin haastateltavien oikeat nimet.
uutiskirje 
