Sosiaalikeskuksen tiloja hallinnoiva nuorisolautakunta ei äänestyksen jälkeen suostunut kaupungin vaatimukseen irtisanoa Vapaa katto -yhdistyksen kanssa tiloista tehtyä sopimusta. Vaatimus irtisanomisesta johtui siitä, että yhdistys on antanut sosiaalikeskuksen piha-alueen asunnottomien, pääasiassa kerjäämällä toimeentulonsa hankkivien romanien käyttöön.
Asia siirtyi käsittelyyn kaupunginhallitukseen, joka keskusteli siitä jo maanantain kokouksensa yhteydessä.
Kerjäläisromaneista on puhuttu ja kirjoitettu paljon, mutta hyvin vähän heiltä itseltään on kysytty näkemyksiä.
– Meitä ei paljon ole kuultu, totesi maanantaina sosiaalikeskuksessa järjestetyssä keskustelutilaisuudessa Marcel-Valeriv Bobu, yksi leirin pitkäaikaisista asukeista.
Yhteisön tuki tärkeä
Leirissä asuu tällä hetkellä parisenkymmentä Romanian romania, kun siellä kesällä oli heitä jopa sata. Lapsia ei romanien mukaan leirillä asu tällä hetkellä ensimmäistäkään.
– Heitä on nyt muun muassa koulussa kotimaassa, uskoo Maria Miclescu, joka sanoo olevansa vakuuttunut siitä, että Sataman pihan leirioloissa on mahdollista viettää myös edessä oleva talvi.
Kotimaahan palaamista ei Miclescun mukaan voi ajatellakaan. Hän luonnehtii oloaan leirissä tällä hetkellä epävarmuudesta huolimatta mukavaksi.
– Meillä on tukena tietty yhteisö.
Minna Seikkula Vapaa Katto -yhdistyksestä kuvaa mennyttä syksyä jännittäväksi ajaksi, kun ”on eletty odottaen, että häädetäänkö meidät tältä vai ei”.
Päivä kerrallaan
Talossa ja pihalla eletään Seikkulan mukaan tyytyväisyyden vaihetta, kun häätö ei juuri nyt ole ajankohtainen. Vaihe saattaa kuitenkin jäädä lyhyeksi, ja epävarmuus jäytää pinnan alla koko ajan.
Romanit myöntävät tiedon nykyisen olotilan epävarmuudesta painavan mieltä. Elämä jatkuu päivä kerrallaan. Pidemmällä tähtäimellä he eivät tulevaisuuttaan voi luodata.
Sosiaalikeskuksen piha on heille tärkeä, koska siellä he saavat olla rauhassa. Katujen varret ja vastaavat paikat eivät ole romaneille vaihtoehto.
– Sieltä meidät häädetään ja kutsutaan poliisi, kuvaa Bobu.
Sataman ”palvelut” riittävät
Vaihtoehto ei olisi myöskään lähteminen johonkin muuhun Länsi-Euroopan maahan, katsovat leiriläiset. Monella heistä on kokemuksia siitä, millaista köyhien romanien kohtelu on esimerkiksi Ranskassa ja Italiassa.
Keskustelutilaisuuden kokoonkutsujista toinen, Thomas Wallgren (sd.), tiedusteli leiriläisten mielipidettä paikasta, jonka kaupunki osoittaisi pysyvänä sijana romaneille ja muille muualta Suomeen saapuville kodittomille.
Jos tällainen paikka löytyisi, romanit tarttuisivat kiitollisuudella vaihtoehtoon – ja heille riittäisivät samat ”palvelut” mitä Satamassa nyt on tarjolla.
Rastila on liian kallis
Kaupungin viranomaisten romanikerjäläisille asuinpaikaksi osoittama Rastilan leirintäalue ei sovi vaihtoehdoksi. Se on liian kallis. Aikuinen joutuu siellä maksamaan viisi euroa vuorokaudessa. Bobun mukaan elinkustannukset henkilöä kohden ovat Satamassa keskimäärin 20 euroa kuukaudessa.
Romanileiriläiset hankkivat elantonsa kerjäämällä. Muut tulonlähteet ovat äärimmäisen satunnaisia. Keskimääräiseksi kerjääjän ”päiväansioksi” Marcel-Valeriv Bobu arvioi 15–20 euroa. Sitä, miten moni leiriläisistä tätä työtä päivittäin tekee, hän ei kertonut.
Sosiaalikeskuksen keskustelutilaisuuden toinen kokoonkutsuja oli vihreiden kaupunginvaltuutettu Kimmo Helistö. Hänen mukaansa romanikysymys tulee asialistalle myös, kun poliittiset ryhmät aloittavat neuvottelunsa ensi vuoden budjetista.
lehti 