Artikkeli on osa Vapaan koulutuksen tukisäätiön toiminnasta kertovaa juttukokonaisuutta, joka on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehdessä 14.5.2010.
Opettajakoulutus oli erityisen huomion kohteena, kun Vapaan koulutuksen tukisäätiö laati salaisen organisaationsa avulla mustia listoja henkilöstön poliittisesta suuntautumisesta ja aktiivisuudesta.
Tavoitteidensa toteuttamiseksi työnantajapiirien tukisäätiö piti tärkeänä vaikuttamista opettajakoulutuksen henkilöstö- ja opiskelijavalintoihin sekä oppisisältöihin. Tältä pohjalta säätiö rahoitti valtakunnallista urkintatyötä opetushallinnon ja opettajakoulutuslaitosten henkilöstön keskuudessa.
Säätiön piirissä toimiminen näyttää edistäneen monien sen toiminnassa mukana olleiden urakehitystä.
Käytännön tasolla urkintatyötä tekivät muun muassa Jyväskylän yliopistossa professorina toiminut Veikko Heinonen sekä suunnittelijan työhön palkattu Markku Andersson (kok), joka nykyään toimii Jyväskylän kaupunginjohtajana.
Suutarisen haastattelema Andersson arvioi säätiön kohdistaneen toimintansa kasvatusjärjestelmään ja sen vaikuttaneen varhaiskasvatuksesta lähtien koulukasvatukseen, opettajankoulutukseen ja koulutustutkimukseen. Andersson katsoi säätiön toiminnan olleen arvokonservatiivisten kasvatustieteen professorien toimintaa radikalismia vastaan.
Säätiön perustajajäseniin kuuluva professori Heinonen työskenteli kasvatustieteen laitoksella, jonka henkilöstöön siihen aikaan kuului muun muassa tutkija Kalevi Kivistö.
Suutarisen selvityksen mukaan säätiö loi maan opettajakoulutukseen valtakunnallisen tiedusteluverkoston, joka ylläpiti henkilöiden luokituslistoja niin opetuksen kuin tutkimuksenkin piirissä. Tutkijaluokituksessa käytettiin kolmiportaista asteikkoa: 1) Selvästi vasemmistolainen (vahva sitoutuneisuus), 2) Neutraali ja 3) Varmasti porvarillinen tutkija.
Todellista vakoilutoimintaa
Vapaan koulutuksen tukisäätiön toiminta ylittää Suutarisen mukaan kaikki tavanomaisen lobbauksen rajat. Stasi-listojen julkaisemisesta on Suomessa kovasti kohistu, mutta nämä kotoiset listat ja urkkijat ovat pysyneet piilossa.
– En tiedä, kuinka paljon Stasi pystyi Suomessa vaikuttamaan. Tämä säätiö sen sijaan on ollut tehokas vakoilu- ja tiedusteluorganisaatio, joka tosiaan pystyi vaikuttamaan. Tässä olisi tarjolla todellista vakoilutoimintaa.
Säätiö vielä tehosti toimintaansa rahoittajajärjestöjensä päämäärien toteuttamiseksi 1980-luvulla, vaikkei siinä vaiheessa enää mitenkään voitu vedota äärivasemmiston vastaiseen puolustustaisteluun.
Elinkeinoelämän järjestöjen mielestä salaisten listojen laatiminen ihmisten poliittisista mielipiteistä yliopistoissa ja muualla näyttäisi kuuluneen demokraattisen yhteiskunnan puolustustyöhön. Suutarinen on toista mieltä.
– Eikös se ole nykyisin jo lainvastaistakin. Jos asia vaan olisi tullut julki, niin varmaan tuollainen toiminta olisi ennenkin koettu tuomittavaksi, vaikkei siitä lakia olisikaan säädetty.
Urkintaa työajallakin
– Periaatteessahan tuollaisen salaisen järjestön toimintaan osallistuminen on vähän niin kuin työnantajalta varastamista. Siinähän työaikaa käytetään ihan johonkin muuhun kuin työnantajan tarkoittamaan toimintaan. Kyllä heidän täytyi tietää, että he ovat mukana tiedustelu- ja vakoiluorganisaatiossa ja saavat siitä sitten etua virkanimityksissä ja politiikassa.
Säätiön piirissä toimiminen näyttääkin edistäneen monien sen toiminnassa mukana olleiden henkilöiden urakehitystä.
Vaikka Vapaan koulutuksen tukisäätiö ilmeisesti onkin lopettanut toimintansa, Suutarinen ei usko, että säätiön taustajärjestöt olisivat luopuneet lobbaustoiminnastaan.
Aiheesta muualla verkossa
Haastattelun pohjana ollut Suutarisen artikkeli Vapaan koulutuksen tukisäätiö – koulukasvatuksen, opettajankoulutuksen ja tutkimuksen näkymätön vaikuttaja 1973–1991 on julkaistu kasvatuksen historiallis-yhteiskunnallisessa verkkolehdessä Historia & Aika
uutiskirje 
