Kuntaliitokset ovat olleet arkipäivää kuluvan eduskuntavaalikauden aikana, näihin liitoksiin on houkuteltu kuntia valtion toimesta myöntämällä niin sanottuja porkkanarahoja. Näistä varoista ovat päässeet nauttimaan pääasiassa isommat keskuskunnat johon pienemmät kunnat ovat liittyneet.
Kuntien määrää pienentämällä on haettu ilmeisesti kustannus-säästöjä päällekkäisiä toimintoja rajusti karsimalla. Tätä toimintaa harjoittamalla on usein unohdettu veronmaksajien tarpeet, joille on äärimäisen tärkeätä, että he saavat kunnalliset peruspalvelut mahdollisimman lähellä asuinpaikkaansa.
Lehtien otsikoissa on päivittäin uutisia kyläkoulujen lopettamisista Hämeen kunnissa, mikä on surullista luettavaa. Koulujen lakkauttamiset pohjautuvat usein hatariin talouslaskelmiin ja ennusteisiin oppilasmääristä, jotka eivät ota huomioon syntyvyyttä sekä kuntaan muuttoa. Säästölaskelmissa unohdetaan usein välilliset kulut, jotka aiheutuvat koulukyydeistä, oppilashuollollisista toimenpiteistä ja mahdollisista henkisen pahainvoinnin ongelmista, joita oppilaat kohtaavat joutuessaan liian varhain suureen kouluympäristöön.
Lisäksi karsitaan terveydenhuollonpalveluja lopettamalla terveyskeskusten vuodeosastoja, viimeinen viesti tuli Lammilta jossa lopetetaan terveyskeskussairaalan akuuttihoitopaikkoja. Joissakin Hämeen kunnissa vanhuksista ja vuodeosastopotilaista on tehty kauppatavaraa järjestämällä kilpailutuksia yksityisille toimijoille. Ken halvimmalla hoitaa saa bisneksen itselleen.
Tämän laatuinen toiminta on mitä suurimmassa määrin eriarvostavaa, koska yksityisellä puolella joka palvelulle hinnoitellaan oma hinta ja kaikilla ei yksinkertaisesti ole varaa siihen. Lisäksi yksityinen toimija kuorii käytännössä kerman päältä ottamalla helposti hoidettavat potilaat oman palvelunsa piiriin. Huonokuntoisemmat potilaat ohjataan erikoissairaanhoidonpiiriin joka on kunnille lisäkustannuksia aiheuttavaa toimintaa muun muassa sakkomaksujen muodossa, kun ei olekaan enää tarpeeksi kunnallisia jatkohoitopaikkoja kuten vuodeosastoilla.
Kulttuuripalvelut joutuvat myös kirveen alle liitoskunnissa, usein niitä ovat kirjastot. Viimeisin esimerkki tulee Tuuloksesta missä tarjotaan korvaavaksi palveluksi virtuaalikirjastoa. Täytyy muistaa, että kirjastot ovat usein kuntien ja kylätaajamien sosiaalisia kohtaamispaikkoja. Usein ihmisiä on hyvä tavata kasvokkain eikä virtuaalisesti sähköisessä verkkomaailmassa.
Kuntaliitosten nimissä tehty palvelujen järjestelmällinen karsiminen on juustohöyläpolitiikkaa, joka ei takaa tasa-arvoista palvelurakennetta liitoskuntien veronmaksajille.
uutiskirje 
