Aika moni kevään kotimaisista dekkareista on osoittautunut pettymykseksi, mutta Päivi Alasalmi vain parantaa jännityssarjansa toisessa osassa Häkkilinnut. Teos ja sarjan kolme muuta osaa ovat ilmestyneet aiemmin äänikirjoina, mutta painetut kirjat ovat tervetulleita, koska monipuolinen kirjailija Alasalmi on aivan suvereeni jännityskirjailijanakin.
Viime kesänä painettuna kirjana ilmestynyt Alamaailman kuningatar oli julmuuteen asti kovaotteinen rikosromaani ripauksella romantiikkaa. Sarjan päähenkilöt ovat lapsuudessa erotetut kaksossisaret Anu Murtovuo, joka muuttaa Tampereelle työskentelemään naisten väkivaltaa ehkäisevään yksikköön sekä kaksossisar Karla Kuusivaara, woman from hell. Kuningattareksi kutsuttu Karla on väkivaltainen psykopaatti, joka istuu Häkkilintujen alussa vankilassa ja hautoo kostoa Anulle.
Monia dekkareita kehutaan nopealiikkeisiksi, mutta Alasalmen teos on sitä potenssiin kaksi. Runsaaseen 300 sivuun mahtuu käänteitä ja juonikuvioita monen tavallisen dekkarin verran. Häkkilinnuissa ei jaaritella, siinä tapahtuu koko ajan.
Karlan Anulle toteuttamassa kostossa Alasalmen mielikuvitus on laukannut ylikierroksilla. Harvoin pääsee lukemaan näin hyvin mietittyä ja silti ekonomisesti toteutettua juonikehitelmää.
Häkkilinnuissa poliisien tutkima rikos on silpomismurha. Senkään käänteet eivät ole tavallisimmasta päästä.
Omasta turva-alan yrityksestä haaveileva rikoskonstaapeli Jarkko Hallavainen ehtii tässä teoksessa heittää keikan supertankkerin turvamiehenä matkalla Qatarista Eurooppaan. Sen myötä Alasalmi on saanut teokseen mukaan korkeaoktaanista toimintaa. Mutta ei toimintaa vain toiminnan vuoksi. Siihen sisältyy muistutus siitä, miksi somalit ovat ryhtyneet merirosvoiksi: kun heiltä on viety muut elämisen ehdot, on kyseessä köyhien sota rikkaita vastaan.
Painavaa sanottavaa Alasalmella on myös miesten naisiin kohdistamasta ikiaikaisesti vihasta ja väkivallasta, jota on harjoitettu kaikkien uskontojen nimissä.
Häkkilinnut on hengästyttävä pakkaus jännitystä, toimintaa, yhteiskunnallisia havaintoja, omien juurien etsimistä sekä Anu Murtovuon ja Jarkko Hallavaisen romanssin kehittymistä. Rikollishahmot ovat hyytävimpiä mitä suomalaisista dekkareista löytyy. Psykopaatti Karlan lisäksi erityisen mieleen jäävä on Painajaiseksi kutsuttu mies, joka kouluttaa oppipoikaansa Veetiä ammattirikolliseksi.
Taitavana kirjoittajana Päivi Alasalmi osaa rytmittää jännitystä ja suvantopaikkoja. Rytmitys toimii koko teossarjan mitassakin. Tämän osan lopussa pahaa aavistamattoman Anun ovikello soi. Karlan palkkaamat kostajat ovat lähellä saalistaan. Toivottavasti jatkoa ei tarvitse odottaa vuotta, niin jännään paikkaan Häkkilinnut loppuu.
Päivi Alasalmi: Häkkilinnut. 334 sivua, Gummerus.
uutiskirje 
