Hallituksen ja työmarkkinaosapuolten kolmikantainen sopimustoiminta on STTK:n puheenjohtajan Mikko Mäenpään mielestä toiminut Vanhasen kakkosen ja Kiviniemen hallitusten aikana.
– Kolmikanta on pysynyt hengissä ja tuloksiakin on saavutettu.
Sosiaalitupoa Mäenpää pitää viimeisimpänä osoituksena työmarkkinajärjestöjen kyvystä löytää sopu isoistakin asioista.
– Kasvun ja työllisyyden ohjelma puolestaan osoitti, että poliittinen päättäjä on valmis keskustelemaan työmarkkinaosapuolten kanssa.
Mäenpää korostaa, että kolmikannan perustava voima on kaksikanta, palkansaajajärjestöjen ja työnantajajärjestöjen keskinäinen yhteistyö. Jos niiden suhteet eivät toimi, kolmikanta rapautuu.
– Poliittinen päättäjä ei voi pitää kolmikantaa pystyssä, jos työmarkkinaosapuolet eivät kykene yhteistyöhön.
Perusongelma on Mäenpään mielestä siinä, että elinkeinoelämän ja palkansaajakeskusjärjestöjen väliltä puuttuu keskustelukulttuuri ja foorumi, jolla keskustelu tapahtuisi.
– Työmarkkinaosapuolilla pitää olla yhteinen peruskäsikirjoitus, jonka päälle voi rakentaa kolmikantaa. Jos peruskäsikirjoitus puuttuu keskusjärjestöiltä, se puuttuu myös liittotasolta ja konfliktit tulevat esille.
Nyt yhteinen käsikirjoitus puuttuu, katsoo Mäenpää.
– Se on johtanut siihen, että heitellään puolin ja toisin ilmaan erilaisia asioita eläkkeistä, työajoista, vuosilomista, työrauhasta ja ties mistä.
”Isot näytöt puuttuvat”
Elinkeinoelämän keskusliiton johtajan Eeva-Liisa Inkeroisen mielestä kolmikantainen sopiminen ei kaipaa kytköstä työmarkkinoiden palkkaratkaisuihin.
– Minkä ihmeen takia kaikki ainekset pitäisi laittaa samaan kattilaan. Eikö ole parasta ratkoa asiat erillisinä kysymyksinä.
Inkeroinen on tyytymätön tuloksiin. Vaikka monia asioita käsitellään yhdessä ja päätöksiäkin syntyy, näytöt isoissa kysymyksissä puuttuvat.
– Voi kysyä, ovatko ratkaisut olleet ”kuumalla alueella”. Eläkekysymys on edelleen ratkaisematta. Viimeinen epäonnistuminen oli työrauhan ja sopimustoiminnan edistämisessä, Inkeroinen muistuttaa.
lehti 