Pakahduttava monikerroksinen dekkarin ja kaunokirjallisuuden yhdistelmä. Määritelmä sopisi jokaiseen Tove Alsterdalin romaaniin. Juuri ilmestynyt Ådalen-sarjan kolmas osa Syväsatama on sitä vielä enemmän. Kun poliisikonstaapeli Eira Sjödin alkaa selvitellä joen pohjasta löytyneen luurangon arvoitusta, jäljet johtavat poliittiseen kuohuntaan vuosikymmeniä sitten, mutta tulevat myös lähelle hänen oman sukunsa tarinaa.
Alsterdalin Ådaleniin sijoittuvissa dekkareissa on aina läsnä alueen teollinen ja poliittinen menneisyys. Ne kietoutuvat nykyhetkeen, jossa menneestä muistuttavat suljetut satama-alueet, lakkautetut sahat ja lahoavat talot. Ångermanjoki on sitä vastoin ikuinen.
Aikoinaan poliittisesti tulipunainen alue muistetaan historian kirjoituksissa Ådalenin laukauksista. Vuonna 1931 Ådalenissa nykyisen Kramforsin kunnan alueella Ruotsin puolustusvoimat ampui kuoliaaksi viisi ihmistä paperityöläisten lakon yhteydessä järjestetyssä mielenosoituksessa. Niiden laukausten muisto kulkee mukana jokaisessa Alsterdalin Ådalen-kirjassa. Syväsatamassa muistellaan etenkin Bo Widerbergin Ådalen 31 -elokuvan kuvauksia 1960-luvun lopulla.
Syväsatamassa joen pohjasta löytyy siis luuranko, joka DNA-tutkimuksissa paljastuu noin 50 vuotta sitten kuolleen miehen ruumiiksi. Hän on kuollut niskalaukaukseen ja upotettu surman salaamiseksi. Ruotsin lakien mukaan murha – mahdollinen murha, voi se olla tappokin – on vanhentunut, mutta vakavien rikosten yksikköön siirtynyt Eira Sjödin ei anna periksi. Tapaus on selvitettävä, koska uhrin on saatava oikeutta ja mahdollisten elossa olevien omaisten saatava tietää, mitä kauan sitten kadonneelle miehelle on käynyt.
Hämmästyttävästi kehittynyt DNA-tekniikka antaa kuolleelle kasvot, ja vyyhti alkaa purkautua. Luuranko johdattaa poliittisesti kuohuvalle 1960-luvulle ja sitäkin kauemmas menneisyyteen.
Vietnamin sodasta kieltäytyneitä amerikkalaisia sotilaskarkureita saapui Ruotsiinkin tuhatkunta. Osa heistä siirtyi Ådalenin kaltaiselle syrjäseudulle. Yhdysvaltain Vietnamissa käymä sota radikalisoi nuorisoa ympäri maailmaa. Alsterdal kuvaa pikkupaikkakunnan sodan vastaisia mielenosoituksia, FNL-ryhmiä ja erilaisia muita vasemmistoliikkeitä, joita tuli ja meni. Niihin osallistui Eiran nyt muistisairas äitikin. Sitä myöten luurangon tapauksesta tulee osa Eiran sukuhistoriaa.
Yksi Syväsataman henkilöistä miettii, miksi Venäjän hyökkäys Ukrainaan ei synnytä mitään vastaavaa liikettä sotaa vastaan.
Sosiaalidemokraattisessa Ruotsissa Ådalen oli kommunistien vankkaa tukialuetta. Sosiaalidemokraattiset puolue- ja ammattiyhdistysmiehet toimittivat työnantajille mustia listoja, joilla heiltä estettiin työhön pääsy. CIA taas vakoili sotilaskarkureita ja muita radikaaleina pitämiään aineksia Operaatio Kaaoksessa, joka oli Yhdysvaltojen lakien mukaan laiton.
Vietnam-karkurit ja Ruotsin vasemmiston sisäiset ristiriidat synnyttivät katkeruuden, joka johtaa Syväsatamassa jokeen upotetun miehen kuolemaan. Syyllinen on helppo arvata jo kirjan alkuvaiheessa, mutta se ei haittaa mitään. Tärkeintä ei ole, kuka sen teki vaan olosuhteet, joissa se tapahtui sekä matka, jolla juttu ratkeaa.
Tove Alsterdal mahduttaa reilusti alle 400-sivuiseen kirjaan valtavasti teemoja sekä raskaana olevan Eira Sjödinin persoonaa ja yksityiselämää. Silti Syväsatama ei tunnu millään lailla täyteen tungetulta. Kerronta on ilmavaa ja vetävää, jollain lailla kotoisaa. Yhteisön arki on vahvasti läsnä vaikkapa työväentalolle kokoontuneiden vanhojen ukkojen sekä naapuriavun muodossa.
Eira Sjödin on ollut sarjan ensimmäisestä kirjasta asti valloittava hahmo. Nyt hän on viimeisillään raskaana, muttei tiedä, kumpi kahdesta mahdollisesta vaihtoehdosta on lapsen isä. Ei olisi yllätys, jos hän tulevissa kirjoissa olisi kuitenkin päätynyt yhteen kolmannen miehen kanssa.
Syväsataman voi lukea itsenäisenäkin tarinana, mutta eniten siitä saa irti, jos on lukenut ensin aiemmat osat Juurakko ja Vajoama. Yksi Syväsataman monista juonilinjoista alkoi jo Juurakossa, joten sitä ja osaa dekkarin henkilöistä ei voi oikein ymmärtää ilman aiempien osien tuntemusta.
Tove Alsterdalilla on ihmeellinen kyky yhdistää täysipainoinen dekkari ja vaikuttava lukuromaani samoihin kansiin. Keksittyjen henkilöiden lisäksi hänen sarjansa pääosassa on kokonainen syrjäinen alue, sen luonto ja ihmiset, katoava elämänmuoto maaseudulla ja aina jotain olennaista ruotsalaisen hyvinvointivaltion pimeältä puolelta. Syrjäisyydestään huolimatta huumekauppa on valunut etelän isoista kaupungeista Ådaleniinkin.
Tove Alsterdal: Syväsatama (Djuphamn). Suomentanut Kari Koski. 364 sivua, Aula & Co.
uutiskirje 
