Viimeinen sana
Alkuviikosta julkistetut tulokset 38 maan koululaisten yhteiskunnallisista tiedoista toivat lisävahvistusta sille, että jo vuosikymmeniä sitten aloitettu suomalaisnuorten vierottaminen poliittisesta vaikuttamisesta näkyy edelleen yhteiskunnallisena passiivisuutena.
Viikkolehti kertoi viime keväänä siitä, ettei suomalaisnuorten poliittinen passiivisuus suinkaan ole mikään vahinko, vaan pitkäjänteisen ja määrätietoisen, mutta samalla hyvin salaisen vaikuttamistyön tulos.
Jo kymmenen vuotta sitten tehdyn koulusaavutustutkimuksen (CIVED) mukaan suomalaisnuoret olivat 28 maan nuorista kaikkein vähiten kiinnostuneita politiikasta ja arvostivat vähiten esimerkiksi kansalaistoiminnan tärkeyttä.
Hyvin ovat opettajatkin holhouksessa.
Asiaa selvittänyt Jyväskylän yliopiston dosentti Sakari Suutarinen kertoi, miten Vapaan koulutuksen tukisäätiön -nimellä toiminut organisaatio hoiti lobbaustyön. Säätiötä on luonnehdittu Suomen teollisuuden keskusliiton (STK) ja Elinkeinoelämän valtuuskunnan (EVA) todelliseksi taistelu- ja vaikuttamisorganisaatioksi.
”Äärivasemmiston vallankumouksen” torjuntatyössään säätiön taustavoimat onnistuivat ajamaan kouluneuvostot alas ja hävittämään edellytykset käytännön demokratiakasvatukseen sekä yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ja osallistamiseen kouluissa.
Tuoreet tutkimustulokset vahvistavat, että suomalaisnuorten yhteiskunnallinen ja poliittinen osallistuminen on edelleen kansainvälisesti verraten erittäin vähäistä. Nuoret kokevat, etteivät voi vaikuttaa koulujen päätöksentekoon, kun heidän mielipiteitään ei kuulla. Tämän käsityksen vahvistavat tutkimuksessa jopa opettajat.
Aivan lampaiksi eivät koululaiset kuitenkaan ole alistuneet. Suomalaisnuorten valmius poliittiseen protestointiin on lähellä kansainvälistä keskitasoa. Enemmistö on valmis ostoboikotteihin ja mielipidekirjoituksiin, mutta rauhanomaisiin mielenosoituksiin suomalaiset osallistuisivat selvästi keskimääräistä vähemmän. Ja radikaalimpiin protestointikeinoihin vetoa tunnetaan vielä vähemmän.
Tuore nimitysuutinen tältä viikolta kertoo, miten suvereenisti kokoomus on ottanut haltuunsa Suomen koululaitoksen ja opetusasiat jo 70-luvulla käynnistyneen vyörytyksen tuloksena. Paremman väen yksityiskoulujen puolustajana tunnettu Heljä Misukka (kok.), joka sittemmin toimi kokkariopetusministereiden poliittisena sihteerinä ja poliittisena valtiosihteerinä, on nyt nimitetty koulutusasiain päälliköksi Opetusalan ammattijärjestöön. Hyvin ovat opettajatkin kokoomuslaisessa holhouksessa.
Mutta ei kaikki toivo kuitenkaan ole nuorison osalta mennyttä. Niin ikään alkuviikosta julkaistu nuorisobarometri kertoi, että ainakin asennetasolla nuorten keskuudessa on tapahtunut voimakas siirtymä vasemmalle päin. No, jo oli aikakin. Muutos ei välttämättä vielä näy seuraavien vaalien tuloksissa, kun nuoriso on niin hyvin opetettu passiiviseksi äänestäjäjoukoksi.
Vasemmistoliiton kannalta toiveita paremmasta ennakoi nuorisoilmapuntarin lukemien lisäksi myös Vasemmistonuorten toiminnan aktivoituminen. Se on näkynyt tänä vuonna niin Vasemmistoliiton kuin Vasemmistonaistenkin johdon valinnoissa. Toiveissa on, että myös puolueen eduskuntaryhmä kokee nuorennusleikkauksen. Toivottavasti ei kuitenkaan mitään typistysleikkausta.
uutiskirje 
