Esko Seppänen
EU:n tilastojen mukaan suomalaisella on syntymähetkenään odotettavissa merkittävästi vähemmän terveitä elinvuosia kuin muilla eurokansalaisilla: miehillä 57 ja naisilla 56 vuotta. EU:n keskimäärä on miehillä 64 ja naisilla 66 vuotta.
Kapitalismi sairastaa niin kuin Suomen kansa. Sillä on krooninen hullun rahan tauti, joka pukkaa päälle aina tilaisuuden tullen uutta keinottelua ja kuplaa.
Kapitalismin mustan vuoden 2008 alussa maailmantalouden johtava libertaristi Alan Greenspan sanoi, että ”edessämme ei ole kupla vaan vaahtoa, joka ei koskaan kasva siihen mittaan, että se uhkaa reaalitalouden terveyttä”. Kuinka väärässä voikaan ihminen olla!
Greenspanin johdolla USA:n velkaantumisesta syntyi maailmantalouteen superkupla. Ennusteeni on (josta en kuitenkaan uskalla lyödä vetoa), että tulee deflaatio, jonka aikaansaamat vahingot korjataan inflaatiolla.
Deflaatio vahvistaa rahaa (hintojen laskiessa rahalla saa enemmän), mikä vaikeuttaa velkojen maksua.
Inflaatiota on tavaroiden ja palvelujen hintojen nousu (hintainflaatio) tai työläisten työn hinnan eli palkkojen nousu (palkkainflaatio). Inflaatio tuottaa tunteen (”rahailluusion”) siitä, että talous on käynnissä ja että siitä riittää jaettavaa, ja se tunne voi olla tärkeämpi kuin todellisuus. Niissä oloissa rahan arvo pehmenee, mikä helpottaa velkojen maksua.
Miksi ei pörssiosakkeiden tai kiinteistöjen kallistuminen ole inflaatiota? Miksi ei ole keskuspankkia tai valtiovarainministeriötä, joka taistelisi finanssituotteiden hintainflaatiota vastaan?
Siksi, että kansantaloustiede on rikkaiden teologiaa, ja siinä vallassa olijat määräävät ne käsitteet, joilla kapitalismi puolustaa henkistä hegemoniaansa. Kansantaloustieteestä ja -tieteilijöistä ei ole apua systeemin kriisin analyysissä tai korjaamisessa.
Saippuan hinnan tai palkkojen nousu, jotka ovat inflaatiota, eivät ole tuottaneet sitä maailmantilaa, jossa saattoi syntyä hullun rahan tauti. Se syntyi pääomamarkkinoiden inflatoitumisesta, ja sen finanssitalouden globalisaatio levitti maan ääriin. Kun markkinat tekivät konkurssin, nyt on vuorossa laman globalisaatio. Lamassa ei raha liiku eikä velkoja makseta.
Laman syy on pankkien hötöraha. Se on rahaa, joka on siitetty tyhjästä velalla. John Kenneth Galbraith sanoo sen nätisti: ”Prosessi, jolla pankit luovat rahaa, on niin yksinkertainen, että sitä ihmismieli hylkii.” Kun pankin koukkuun tarttuu uusi tallettaja tai velallinen, siitä alkaa se prosessi, jolla luodaan liikenteeseen – valtioilta lupaa kysymättä – uutta rahaa. Jos sanoo julki sen, että rahaa voidaan tehdä tyhjästä, ei saa Nobelin palkintoa. Galbraith ei saanut.
Lamaa yritetään torjua nollaamalla pankkien siitä maksama hinta ja kansallistamalla kapitalistien velat. Velat eivät kuitenkaan tule maksetuiksi sillä, että yksityisistä veloista tulee julkisia. Ns. elvytys, joka ei tehoa systeemin kriisiin, on sitä, että otetaan valtioille lisää velkaa. Velan kotimaissa USA:ssa ja Englannissa valmistellaan inflaation käyttöönottoa lisäämällä setelirahoitusta: liikkeelle lasketaan poikkeuksellisen paljon katteetonta rahaa, siis valtioiden hötörahaa.
Ben Bernanke, Greenspanin seuraaja USA:n keskuspankissa, sanoo: ”Jos on vakava kriisi, puhdasoppisuus voi osoittautua hyvin huonoksi strategiaksi.” Poliitikkojen onkin pakko karata markkinoiden panttivankeudesta, itsenäistyä. Kun hiiret ovat tähän saakka saaneet tanssia pöydillä vapaasti, valtioiden on otettava vastuu olevasta ja tulevasta.
Porvarillisen elvytyksen kättä ei panna veronmaksajien taskuun. Jos pantaisiin, se vähentäisi sitä kulutuskysyntää, jota halutaan lisätä. Monissa maissa toimitaan näissä oloissa päinvastaisella tavalla: valtion käsi otetaan pois kansalaisten lompsatakusta ja sinne pannaan verohelpotuksia. Ne kuitenkin vähentävät valtioiden verotuloja ja on rahoitettava lisävelalla.
Pitää valita keskitie. Veroalennuselvytyksen sijasta julkisen vallan pitää investoida. On sosialisoitava investoinnit (à la John Maynard Keynes) eikä yksityisiä velkoja.
Se, miten tähän on tultu, selviää kirjassani Hullun rahan tauti (Tammi 2009).
lehti 