Useamman vuoden kestänyt pitkäaikaisköyhyys on Kelan köyhyystutkijan, professori Olli Kankaan mukaan kasvanut maassamme 1990-luvun lopusta lähtien trendinomaisesti.
Hän pitää ilmiötä huolestuttavana.
– Tämä näkyy myös siinä, että pitkäaikaiset toimeentulotukiasiakkuudet ovat lisääntyneet ja toimeentulotukiasiakkaiden määrä on viime vuosina taas laman myötä kääntynyt nousuun, Kangas sanoo.
Huolestuttava ilmiö Kankaan mukaan on myös se, että köyhyysrajan alapuolella olevista entistä enemmän on sellaisia, jotka tuloillaan jäävät 40 prosenttia alle keskitulon.
Meillä käytetty köyhyyden mittari on kuvaa suhteellista köyhyyttä. Jos henkilön tulot jäävät alle 60 prosenttiin väestön keskitulosta, hän on köyhä.
Tähän asti köyhistä köyhimmän joukon osuus Kankaan mukaan ollut tavattoman vähäinen, mutta nyt heidän määränsä on kääntynyt kasvuun.
Naiset enemmistönä
Pienituloisimpien köyhien joukossa naiset ovat enemmistönä. Heitä on pitkäaikaisköyhissä noin 60 000 enemmän kuin miehiä. Pääosin kyse on yksinasuvista eläkeläisistä.
Perustyöttömyysturvan varassa elävien työttömien keskuudessa köyhyysaste on lähes 90 prosenttia.
Yhä enemmän Kankaan mukaan on myös niitä, joilla ei näy mitään tuloja, mutta joille ei myöskään makseta mitään tukia.
– Tämä ei vielä ole suuri ongelma, mutta se voi olla oireellista, Kangas toteaa. Tätä ilmiötä selvitetään parhaillaan Kelassa.
Suomalaisen köyhyyden taustalla on Kankaan mukaan perusturvan 20-30 prosentin jälkeenjääneisyys.
Tulonsiirtoja ja työtä
Köyhyys siis syvenee ja köyhien sisälle on syntynyt pitkäaikaisköyhien ryhmä, joiden tilanne on erityisen vaikea. Mitä tutkija toivoisi päättäjien tekevän tässä tilanteessa ?
Kangas viittaa ensin juuri päättyneeseen EU:n köyhyyden vastaiseen vuoteen, jonka aikana ei köyhyys juurikaan helpottunut.
– Puolueita patistellaan juuri tekemään leikkauslistojaan. Nyt vaalien alla puolueilta pitäisi vaatia vastauksia myös siihen, mitä ne aikovat tehdä köyhyysongelman ratkaisemiseksi.
Ratkaisuvaihtoehtoja on Kankaan mukaan kaksi. Toinen on tulonsiirtopolitiikka.
– Eli nostetaan perusturvaetuuksien tasoa, mitä muun muassa Vasemmistoliitto esittää. Toinen vaihtoehto on, että annetaan ihmisille töitä. Se on esimerkiksi kokoomuksen mielestä parasta sosiaaliturvaa.
Kankaan oma mielipide on, että molempia tarvitaan.
– On muistettava, että on paljon ihmisiä, joille heidän alentuneen työkykynsä vuoksi työ ei enää ole paras lääke. He voivat selvitä vain perusturvan varassa.
Jos työllisyys saadaan kuntoon ja jos työllisyysaste nousee 75 - 80 prosenttiin, köyhyysongelma pienenee.
– Mutta siltikin jää työttömien ja pitkäaikaistyöttömien ja muiden köyhien joukko, joiden toimeentulo kapenee yhä entisestään, jos perusturvaa ei paranneta, Kangas sanoo.
Kangas on parhaillaan tekemässä tutkimusta perusturvan poliittisuudesta. Se on historiallinen tarkastelu siitä, miten puolueet ovat perusturvan kysymyksiä aiemmin ratkoneet.
Suhteellinen vai absoluuttinen
Köyhyystutkija kertoo joutuvansa usein selittelemään suhteellisen köyhyyden käsitteen käyttöä.
– Moni sanoo, että jos köyhyysraja on 1200 euroa kuukaudessa, niin kyllä sillä toimeen tulee. Mutta mikä olisi se absoluuttisen köyhyyden raja? hän kysyy.
Köyhyyden rajaksi on ehdotettu esimerkiksi pienintä kansaneläkettä eli 550 euroa kuussa.
Todellisuudessa mitään vähimmäiselintasoa ei Kankaan mukaan voi olla olemassa jo siksi, että välttämättömät asiat ovat eri hintaisia eri puolilla maata. Välttämättömyydet vaihtelevat myös eri aikoina. Siksi myös absoluuttinen köyhyys on lopulta suhteellista.
Suhteellisen tuloköyhyyden käsitteen käyttö mahdollistaa myös kansainväliset vertailut.
Toisaalta Kangas myöntää, että myös puhe suhteellisesta köyhyydestä voi olla harhaanjohtavaa.
– Jos köyhyysraja koetaan liian korkeaksi, köyhyyskäsite hämärtyy ja köyhyyspuheen legitimiteetti häviää.
uutiskirje 
