Kuluneella viikolla on uutisoitu merkittävistä leikkauksista sosiaali- ja terveysalan järjestöjen toimintaan. Vuoteen 2027 mennessä niiden julkisesta rahoituksesta ollaan leikkaamassa yhteensä 130 miljoonaa euroa eli noin kolmannes 400 miljoonan euron vuosittaisista avustuksista.
Suurimman avustusten saajan Mieli ry:n budjetista leikataan ensi vuonna noin puoli miljoonaa euroa eli nelisen prosenttia järjestön kokonaisbudjetista. Tulevien vuosien leikkausten kohdentumista ei vielä tiedetä, mutta juustohöylällä toteutettuna järjestöltä leikkautuisi yhteensä noin kaksi miljoonaa euroa, kertoo toiminnanjohtaja Sari Aalto-Matturi.
”Monet yritykset osaavat laskea tämän.”
Aalto-Matturin mukaan Mieli ry:n kokonaisbudjetista avustusten osuus on noin 12,8 miljoonaa euroa, josta sosiaali- ja terveysministeriöltä saatu osuus on 6,4 miljoonaa euroa. Oikeusministeriön osoittama 5,4 miljoonaa euroa ohjataan suoraan rikosuhripäivystykseen. Se on rikosuhridirektiiviin perustuvaa julkista palvelua, jonka toteuttamista järjestö koordinoi.
– Ainakin tällä ensimmäisellä kierroksella leikkaukset ovat kohdentuneet isoihin toimijoihin, jotka eivät ole isoja siksi, että ne ovat isoja, vaan koska ne ovat tehneet tuloksellista ja vaikuttavaa toimintaa, johon on haluttu kanavoida rahaa.
Järjestöt raportoivat toiminnan tuloksellisuudesta vuosittain.
– Kaikilta osa-alueilta olemme saaneet arvosanaksi hyvä tai erittäin hyvä. Toimintaa on siis pidetty hyvin tuloksellisena, Aalto-Matturi painottaa.
Vaikutusarvio tekemättä
– Leikkauksista ei ole tehty vaikutusarviota. Tämä sama huoli koskee monta muutakin prosessia. Mielenterveyden näkökulmasta tällä hetkellä tehdään monia muitakin sellaisia päätöksiä, jotka vaikuttavat ihmisten jaksamiseen, pärjäämiseen ja sitä kautta mielenterveyteen. Lasten ja nuorten lisäksi myös vanhemmat ja perheet ovat kovilla.
Sosiaali- ja terveysalan järjestöt ovat arvioineet, että kun rahoitusta vähennetään samaan aikaan julkisen puolen sosiaali- ja terveyspalveluista, ongelmat ehtivät pahentua, jonot pidentyä ja kustannukset nousta.
– Ihan ehdottomasti nämä leikkaukset tulevat kasvattamaan julkisen puolen jonoja ja kuluja mielenterveyden puolella. Suomessa on epäonnistuttu mielenterveyden ennaltaehkäisyssä ja oikea-aikaisessa hoidossa, mikä on johtanut siihen, että meillä on ihan valtavat erikoissairaanhoidon menot, OECD:n mukaan noin 11 miljardia vuodessa. Ennaltaehkäisyn epäonnistuminen valuu kustannuksina terveyspalveluihin, sosiaalimenoihin ja työmarkkinakuluihin.
”Kaikki leikkaukset eivät ole säästöjä.”
Aalto-Matturin mukaan on selvää, etteivät kustannukset katoa mihinkään vaan kertaantuvat. Mielenterveysongelmien aiheuttamat kustannukset vastaavat yli viittä prosenttia Suomen bruttokansantuotteesta, mikä on Euroopan kärkeä. Suurin osa kustannuksista tulee työkyvyttömyydestä.
– Monet yritykset osaavat laskea tämän. Yhä useampi työnantaja tarjoaa työntekijöilleen esimerkiksi lyhytpsykoterapian vaikka eivät saa siihen Kela-korvausta. Oikea-aikainen hoito on järkevää liiketoiminnan kannalta. Valtiontaloudessa pitäisi ymmärtää tämä sama, että kaikki leikkaukset eivät ole säästöjä. Jos kaupan kylmävarastosta kääntää sähköt yöksi pois, se pienentää sähkölaskua, mutta lisää kokonaiskustannuksia. Samalla tavalla oikea-aikainen hoito ehkäisee työkyvyttömyyttä ja sairauspoissaoloja.
Maailman terveysjärjestö WHO on tutkinut kansainvälisesti mielenterveyden hoidon lisäämisen taloudellisia vaikutuksia. Pelkästään taloudellisesti laskien hyödyt ylittävät haitat kaksin-kolminkertaisesti.
”Järjestöt vastaavat arjen tuesta.”
Järjestöjen palvelut ovat heti saavutettavissa. Niihin ohjataan julkiselta puolelta jo nyt ihmisiä, joiden ongelmat ovat kuitenkin liian syviä ja vaikeita järjestöjen hoitaa.
Sairauspäivärahaa mielenterveyssyistä saaneiden joukossa on myös monia mielenterveysomaisia eli psyykkisesti sairastuneen läheisiä, muistuttaa mielenterveysomaisjärjestö FinFami. Kuormittavat läheistilanteet vievät usein jaksamisen äärirajoille ja heikentävät näin myös työkykyä, toteaa FinFamin toiminnanjohtaja Tiina Puranen.
Työvoimavaltaista työtä
Yksi iso ongelma Sari Aalto-Matturin mukaan on leikkausten kohdentuminen yleisavustuksiin ja kriisityöhön.
– Nyt päätökset on tehty ministeriössä. Emme ole voineet niihin vaikuttaa, emmekä olisi itse tehneet leikkauksia näin. Jatkossa olisi tärkeää, että voisimme ainakin itse päättää, miten leikkaukset kohdennamme. Yleisavustusten leikkaukset hajottavat koko toimintaa ylläpitävää infrastruktuuria. Niitä on hirveän vaikeaa paikata mistään muualta. Ei meille lahjoiteta kirjanpitäjän tai psykologin palkkaan, ja kuitenkaan ilman heitä palvelumme eivät toimi. Vastuullinen rahankäyttö vaatii myös sen, että hallinnon prosessit ovat kunnossa.
Sosiaalisessa mediassa on kyselty, miksi järjestöjen avustuksista niin iso osa kuluu palkkoihin.
– Järjestöjen työ perustuu ihmisiin, työntekijöihin ja vapaaehtoisiin. On vaikea saada kiinni ajatuksesta, mihin avustukset sitten pitäisi käyttää, jos ei tehtyyn työhön. Meillä on noin 150 palkallista työntekijää ja 3 500 vapaaehtoista, joita työntekijät kouluttavat ja tukevat.
Tällaista olisi ilman järjestöjä
– Järjestöjen tehtävä on sinänsä eri kuin julkisen sektorin. Kansalaisjärjestöillä on paljon helposti saavutettavaa tukea monenlaisissa kriisitilanteissa, kriisipuhelimia ja tapaamispaikkoja, mitä hyvinvointialueet eivät järjestä. Ne ovat järjestöjen aluetta, sanoo lääkintöneuvos Helena Vorma sosiaali- ja terveysministeriöstä.
Hän kertoo, että järjestöt ja julkinen sektori tekevät nykyisin paljon yhteistyötä.
– Uusien psykiatristen sairaalatilojen yhteydessä ovat esimerkiksi yleistyneet tällaiset tilat, joissa potilaat ja omaiset voivat tavata järjestöjen edustajia ja saada heiltä lisätukea. Järjestöt vastaavat hyvin paljon siitä, millainen on mielenterveyspalveluita tarvitsevan ihmisen arki. Sairaalassa tai avohoidossa ollaan tietyn aikaa, mutta järjestöt vastaavat arjen tuesta ja vertaistoiminnasta.
Järjestöjen asiantuntijuus on Vorman mukaan monentasoista ja -tyyppistä.
– On kokemusasiantuntijuutta ilman muuta, mutta he ovat mukana myös tutkimustyössä, ja on palkattuja asiantuntijoita.
Otetaan ajatusleikki.
Mielenterveysjärjestöjen rahoitus ei ole vielä kokonaan häviämässä, mutta otetaan ajatusleikki: jos niin kävisi, mitä se tarkoittaisi käytännössä?
– Vertaistuki, omaisten tuki ja arjessa saatava tuki, nopea matalan kynnyksen tuki, joita ei niinkään saa hoito- tai sosiaalipalveluista, sellainen katoaisi.
Mitä tulee leikkausten vaikutuksiin noin laajemmin, Vorma viittaa ministeriön selvitykseen sosiaaliturvamuutosten yhteisvaikutuksista kotitalouksiin.
– Esimerkiksi lääkekustannusten ja ylipäänsä elämisen kustannusten nousu vaikuttavat myös mielenterveyteen.
lehti 