Pääministeri Mari Kiviniemi on ehdottanut uuden kolmikantaisen yhteiskuntasopimuksen tekemistä heti ensi vaalikauden alussa. Sopimuksen ydin olisi yritysverotuksen keventämisen yhdistäminen palkkamalttiin ja ansiotuloverotuksen kiristämättä jättämiseen. Jos yritysverotuksen keventäminen lisäisi investointeja Suomessa, keventämistä voitaisiin vielä jatkaa.
Hyvää pääministeri Kiviniemen ehdotuksessa on erityisesti huolen kantaminen yritysten laimeasta investointitoiminnasta Suomessa. Ehdotus kokonaisuudessaan ei kuitenkaan ole tästä ajasta.
Neuvottelupöytä meni tulopolitiikan mukana.
Perussyy erityisesti tärkeimpien monikansallisten suuryritysten vähäisiin investointeihin Suomeen ei ole yritysverotuksen kireys vaan kasvavien markkinoiden sijaitseminen Suomen rajojen ulkopuolella. Esimerkiksi Stora Enson ja UPM:n kaltaiset metsäjätit eivät laajenna liiketoimintaansa ulkomaille Suomen kireän verotuksen takia vaan siksi, että ne haluavat olla lähellä tärkeitä markkinoita ja halpaa raaka-ainetta.
Kiviniemi korosti tarvetta yhteiseen sitoutumiseen. Suomalaisilla monikansallisilla yrityksillä, joiden liiketoiminnasta valtaosa saattaa tapahtua nykyään ulkomailla, ei kuitenkaan ole vahvoja taloudellisia syitä sitoutua investoimaan Suomeen, vaikka yritysverotus kevenisikin. Lopputulos Kiviniemen esittämästä kaksivaiheisesta verotuksen keventämisohjelmasta voisi olla se, että yritysverotus keventyy, mutta investointien suuntautuminen ulkomaille jatkuu entiseen tapaan.
Kiviniemi myös totesi, ettei yhteiskunta kaipaa riitelyä. Hänen esitystään voidaankin pitää eräänlaisena 2000-luvun alun Korpilampi-sopimuksena. Esitystä tehdessään Kiviniemi kuitenkin unohti sen, ettei Suomi enää ole konsensusyhteiskunta, jossa voidaan sopia tärkeistä asioista kolmikantaisesti saman neuvottelupöydän ääressä. Neuvottelupöytä meni tulopolitiikan mukana.
Tulopoliittisten kokonaisratkaisujen tekeminen päättyi Suomessa Elinkeinoelämän keskusliiton päätöksellä. Tämän päätöksen jälkeiseen aikaan Kiviniemen hahmottelema yhteiskuntasopimus sopii erittäin huonosti. Uusi aika perustuu työnantajapuolen arvioon, että se saa tavoitteensa parhaiten läpi muulla tavoin kuin konsensusyhteiskunnalle tyypillisiä kompromisseja tekemällä – esimerkiksi tukeutumalla eduskunnassa oleviin porvarillisiin puolueisiin.
Arvio voi osoittautua oikeaksi, mutta nyt elämme vasta arvion testaamisen aikaa. Sen oleellinen osa on riitely, eikä yhteiskuntasopimusten tekeminen.
Kirjoittaja on erikoistutkija Palkansaajien tutkimuslaitoksessa.
lehti 