Helsingin ja Vantaan yhdistämishanke karahti karille oikeastaan jo ennen, kuin se pääsi kunnolla edes liikkeelle. Metropolitiikka koki kolauksen, kun Vantaan valtuusto päätti selvin numeroin, ettei se halua edes selvittää kaupunkien yhdistämistä. Voittivatko vai hävisivätkö helsinkiläiset ja vantaalaiset, jää testaamatta – ainakin toistaiseksi. Kun selvitystä ei tehdä, niin hämärän peittoon jää myös se, millaisia ehtoja mahdolliseen yhdistymiseen olisi voinut liittyä.
Pääkaupunkiseutu on kasvanut viime vuosikymmeninä vauhdilla eikä kasvulle loppua näy. Samalla ovat lisääntyneet kaupunkien rajat ylittävät yhteiset ongelmat mutta myös haasteet. Helsingin väkiluku ylittää nykyisellä kasvuvauhdilla 600 000 rajan parissa vuodessa. Vuoden vaihtuessa Helsingissä oli jo lähes 589 000 asukasta. Vantaa puolestaan ylitti viime vuonna 200 000 asukkaan rajan.
Monet käyvät töissä Helsingistä Vantaalla ja päinvastoin. Rajat ovat häilyviä. Palveluja käytetään ristiin rastiin sen mukaan kuin se elinoloihin sopii, ja käytettäisiin vieläkin enemmän, ellei niiden käytölle olisi luotu useinkin – ainakin käyttäjistä – keinotekoisilta tuntuvia esteitä.
Kaupunkilaisten etu molemmissa suurkaupungeissa edellyttää sitä, että yhdistymishankkeen kariutumisesta huolimatta yhteistyötä tiivistetään kaikilla niillä osa-alueilla, joilla se suinkin on mahdollista.
Vaikka hanke nyt pysähtyi, niin tuskin sitä kuitenkaan kokonaan haudataan.
Kunnallisen demokratian toteutumisen kannalta voisi olla hyvä järjestää asiasta kansanäänestys esimerkiksi seuraavien kuntavaalien yhteydessä. Silloin päättäjillä olisi jotakin kättä pitempää kantojen tueksi eikä kenenkään tarvitsi perustaa arvelujaan mielipidemittauksiin tai vain siihen, miltä itsestä tuntuu.
uutiskirje 
