Uskonnolla ja erityisesti kristinuskolla on perinteisesti ollut merkittävä rooli politiikassa huippua myöten, kertoo KU:lle uskonnontutkimuksen ja Pohjois-Amerikan tutkimuksen väitöskirjatutkija Olli Saukko Helsingin yliopistosta.
– Kirkko ja valtio ovat institutionaalisesti erillään, mutta äänestäjät ovat pitäneet tärkeänä sitä, että presidentti toimii jonkinlaisena yleiskristillisenä kansalaisuskonnon ylläpitäjänä esimerkiksi ”God Bless America” -lausahduksin ja rukousaamiaisten kautta, Saukko sanoo.
Nykyään evankelikaaliset eli herätyskristilliset ovat asettuneet tukemaan oikeistoa, mutta aikanaan kristinusko toimi USA:ssa liberaalin politiikan veturina. Maan tunnetuin kansalaisoikeusaktivisti Martin Luther King Jr. oli taustaltaan baptistipappi. Kristittyjen äänestäjien kääntyminen oikeiston kannattajiksi syntyikin eräänlaisena vastaiskuna liberaalille ja progressiiviselle 1960-luvulle.
1970-luvun mittaan muodostui kristillinen, konservatiivinen ja oikeistolainen äänestäjäjoukko erityisesti TV-saarnaaja Jerry Falwellin ja hänen Moral Majority -järjestönsä toiminnan ansiosta.
– Sen huippuna oli Ronald Reaganin saaminen Valkoiseen taloon. Jimmy Carter oli hyvin kristillinen presidentti, mutta häntä pidettiin pelkkänä ”pyhäkouluopettajana”, joka ei ollut kyvykäs taistelemaan kristillisten arvojen puolesta, Olli Saukko sanoo.
Ennen Moral Majoritya konservatiiviset kristityt eivät olleet erityisen aktiivisia politiikassa. Yksi viime vuosikymmenten keskeisimpiä kulttuurisotateemoja eli aborttioikeudet ei ole aina ollut yhtä keskeinen politiikassa, vaan siitä aktiivisesti luotiin sellainen juuri 1970-luvulla.
– Sieltä asti abortin vastustaminen on ollut yksi keskeinen konservatiivisia kristittyjä yhdistävä poliittinen agenda, Saukko sanoo.
Kansalaisoikeuksista kulttuurisotiin
1990-luvulla kristillisen oikeiston fokus siirtyi vielä vahvemmin kulttuurisotiin. On ehdotettu, että se tapahtui osaltaan kylmän sodan päättymisen vuoksi.
– Tarvittiin uusi yhteinen vihollinen tai yhdistävä taistelu, ja kun fokus tämän vuoksi siirtyi kommunismin vastustamisesta kulttuurisotateemoihin, kuten vaikka aborttiin tai seksuaalivähemmistöjen oikeuksiin, tämä kasvatti arvokonservatismin merkitystä evankelikaalisessa poliittisessa aktivismissa, Olli Saukko pohtii ja muistuttaa, että myös George W. Bush oli kristillinen ja konservatiivinen presidentti, ja sen myötä asiat olivat vielä 2000-luvun alussa evankelikaalien näkökulmasta Yhdysvalloissa ihan hyvin.
– Sitten kun Obaman aikana alettiinkin tehdä yhä enemmän progressiivista ja liberaalia politiikkaa, sen vastavoima kasvoi ja kenties radikalisoituikin. Sen seurauksena päästään Donald Trumpin valintaan 2016 ja siihen, että yllättävän monet valkoiset evankelikaalit olivat iloisia tästä tuloksesta, Saukko sanoo.
Evankelikalismista on tullut monen mielikuvissa synonyymi konservatiivisille, Trumpia kannattaville kristityille. Olli Saukon mukaan tämä on joiltain osin todenmukainenkin mielikuva, mutta sen lisäksi sen piirissä on myös nuorempia ja esimerkiksi koulutetumpia evankelikaalisen kristinuskon vaikutuspiirissä kasvaneita evankelikaaleja, joille oli suuri järkytys, kun 81 prosenttia valkoisista evankelikaaleista äänesti Trumpia 2016, ja vielä suurempi järkytys, kun evankelikaalisten kirkkojen piirissä alettiin uskoa ja levittää väitteitä vuoden 2020 vaalivilpistä.
Joillain tämä kanavoitui #Exvangelical-liikkeeseen, jotkut irtautuivat evankelikalismista mutta eivät välttämättä kristinuskosta. Myös uskonnottomien määrä Yhdysvalloissa on noussut todella merkittävästi viimeisten parinkymmenen vuoden aikana.
”Uskaltaisin väittää, että liberaalien kristittyjen osuus väestöstä on pienentynyt.”
– Uskaltaisin väittää, että liberaalien kristittyjen osuus väestöstä on pienentynyt, Olli Saukko tuumii.
Evankelikaalikristityt ovat ryhmittyneet Trumpin taakse, koska Trump lupasi heille heidän haluamaansa politiikkaa. Tärkeimpänä hän nimitti korkeimpaan oikeuden tuomareita, jotka kumoaisivat aborttioikeutta turvaavan Roe v Wade –päätöksen. Tämän lisäksi toinen tälle ryhmälle tärkeä yksittäinen päätös oli Israelin lähetystön siirtäminen Tel Avivista Jerusalemiin.
On myös esitetty, että vaikka Trump ei ole profiililtaan tunnustava kristitty, hän on muilta osin profiililtaan sellainen hahmo, joka vetoaa evankelikaalikristittyihin.
– Mielikuvissa Trump on hieman kuin John Wayne: hahmo, joka taistelee oikeamielisten kristittyjen puolesta keinolla millä hyvänsä. Tämä linkittyy tietysti myös maskuliiniseen, sotaisaan ja väkivaltaiseen kristilliseen nationalismiin, Olli Saukko kertoo.
uutiskirje 