Perussuomalaiset voittavat vaalit ja saavat yli 40 kansanedustajaa. Suurimman puolueen puheenjohtajasta Timo Soinista tulee pääministeri. Muutosvoimat jyräävät vanhat puolueet. Perussuomalaisten puolue etenee eduskuntaan niin laajana rintamana, että EU:n lihapatojen äärestä kansainvälistä oppia hakenut Soini kääntää rintamasuunnan kohti presidentinlinnaa. Ensi vuoden vaaleissa jysähtää oikein kunnolla heti ensimmäisellä kierroksella, mutta kuka nousee pääministeriksi?
Näin voi tapahtua, jos kansa niin haluaa. Gallupeista ja niiden hurmaamasta mediasta voisi päätellä, että kansa todellakin tahtoo maahan täysin uudenlaisen komennon. Demokratiassa kaikki on mahdollista – demokratian kumoaminenkin, jos se tapahtuu enemmistöpäätöksellä.
Vaaleilla on oikeasti merkitystä, vaikka kaiken maailman humpuukimaakarit niitä vähättelevätkin ja haistattelevat politiikkoja, paitsi muka putipuhtaita perussuomalaisia. Edustuksellista demokratiaa parempaa systeemiä ei ole kuitenkaan keksitty. Rahavalta ei tosin äänestystuloksista välitä. Se saa äänensä kuuluviin ja tahtonsakin läpi tavalla tai toisella.
Soinin kannattajatajattelevat hänet uudeksi Kekkoseksi, joka lyö nyrkkiä pöytään kaikille p-kelen tunareille.
Tuorein gallup (HS 17.2.) kertoo Perussuomalaisten kannatuksen nousseen jo samalle tasolle entisen valtionhoitajapuolueen SDP:n kanssa. Itse asiassa puolueen kannatus voi olla reilusti enemmänkin, sillä Perussuomalaisten nousukiito on niin poikkeuksellinen, että mitkään mielipiteitä luotaavat laitokset eivät pysty rakentamaan oikeita korjauskertoimia. Oikea kannatus voi olla jo nyt mitä tahansa 13 ja 20 prosentin välillä tai jopa yli 20:n.
Outo tilanne heijastuu kaikkiin puolueisiin. Professori Heikki Paloheimo totesi tv-haastattelussa alkuviikosta, että suuret puolueet eivät oikeastaan voi tässä ilmapiirissä tehdä juuri mitään. Muutosvoimaksi profiloitunut Soinin puolue pullistuu hänen mukaansa ihan riippumatta siitä, mitä muut tekevät tai ovat tekemättä. Tuskin tilanne on ihan noin paha, mutta varmaan sen suuntainen.
Nyt korjataan viime vuosikymmenten satoa eikä siinä vähäisintä roolia esitä kritiikki epäoikeudenmukaiseksi koettua Euroopan unionia kohtaan. Soinin puolueen uudet kannattajat ovat kurkkuaan myöten täynnä perinteisiä politiikan käytäntöjä, ja tarttuvat kuin hukkuvat kansallispolitiikalla kuorrutettuun oljenkorteen.
Heidän mielestään uusi aika ei tule, jos manaa pahat henget pois ja silmät ummistaen uskoo kaiken lopulta olevan niin kuin joskus silloin ennen vanhaan hyvään aikaan ennen EU:ta. Soinin kannattajat ajattelevat hänet uudeksi Kekkoseksi, joka lyö nyrkkiä pöytään kaikille p-keleen tunareille.
Asialinjalla on vaikea käydä poliittista keskustelua, jos vastapuoli ei edes yritä löytää vasta-argumentteja vaan vyöryttää esiin vain tunteisiin vetoavia arvoja ja asenteita. Maata ei kuitenkaan sloganeilla johdeta.
uutiskirje 