Kolme uutista poliisista – ja ne kaikki liittyvät toisiinsa

Viikon sisään Helsingin poliisissa on tapahtunut noin kaksi kiinnostavaa asiaa. Kolmas on hieman vanhempi.

Entinen ylikomisario Jari Taponen ilmoitti irtisanoutuvansa poliisista sen ongelmien vuoksi.

Wilmaan kilahti helsinkiläisten koululaisten vanhemmille viesti, jossa kerrottiin poliisin alkavan piipahdella kouluilla.

Jo aiemmin Helsingin poliisi oli ilmoittanut ajavansa alas ennaltaehkäisevän työn yksikkönsä.

Kelataanpas alkuun.

Poliisissa 30 vuotta työskennellyt poliisi kertoo, ettei voi tehdä enää töitä poliisissa muun muassa sen maahanmuuttajavastaisuuden – siis rasistisuuden – vuoksi. Myös johtamiskulttuuri on autoritaarinen ja kuvailtu ”pelon ilmapiiri” voisi olla yhtä hyvin jostain rikollisorganisaatiosta. Lisäksi tilastojen tarkoitushakuinen lukeminen on tympinut Taposta, joka on myös valtiotieteiden tohtori.

Ja tämä kaikki liittyy niihin kahteen muuhun asiaan.

Politiikan arvot näkyvät yhä enemmän poliisissa.

Poliisi on päättänyt lopettaa kenties edistyksellisimmän yksikkönsä, joka on toiminut hyvässä yhteistyössä sellaisten tahojen kanssa, joilla on poliisia parempi käsitys tietyistä ongelmista.

Helsingin kasvatuksen ja koulutuksen apulaispormestari Johanna Laisaari kuvaili päätöstä erittäin isoksi taka-askeleeksi ja muistutti ennaltaehkäisevän työn tulevan halvemmaksi kuin jälkien korjailun.

Ennaltaehkäisevä yksikkö pyrki vähentämään muun muassa lähisuhde- ja kunniaväkivaltaa sekä nuorisorikollisuutta. Nyt sellaista työtä ei poliisissa enää ole, ainakaan mikäli vuotajia on uskominen.

”Se, mitä on koko ajan sanottu ylhäältä päin ja mitä on sitten sanottu myös ulospäin, että mikään toiminta ei lakkaa, se vaan siirretään rakenteisiin ja se päinvastoin tehostuu, niin se on aivan paskapuhetta”, kuvaili eräskin Uuden Jutun haastattelema poliisi.

Ennaltaehkäisevän työn lopettamisesta on Ruotsissa tuoretta kokemusta. Eivät olleet hyviä kokemuksia. Olivat niin huonoja, että ennaltaehkäisevä toiminta päädyttiin palauttamaan.

Lakkautuspäätös tuntuu järjettömältä, kun samaan aikaan kohkataan nuorisorikollisuudesta. Miksi ongelmien halutaan antaa kasvaa sen sijaan, että niihin puututtaisiin jo syntyvaiheessa? Kysymys on retorinen. Mitäpä tuota pehmoilemaan, jos haluaa käyttää kovempia otteita.

Uusi linja on etäisesti tuttu jostain muualta.

Uusi linja on etäisesti tuttu jostain muualta. Viitataan kintaalla tutkimukselle ja toimiville käytännöille, runnotaan ideologisin syin läpi jokin järjetön päätös ja kritiikki yksinkertaisesti ohitetaan. Lietsotaan pelkoja, jotta saataisiin lisää voimankäyttö- ynnä muita valtaoikeuksia.

Kuten Taponen sanoi KU:n haastattelussa: ”Pitää muistaa, että etenkin poliittisessa keskustelussa on aina kyse kamppailusta vallasta.”

HS:ssa hän totesi, että politiikan arvot näkyvät yhä enemmän poliisissa.

Kohta kouluilla pyörivät ihmiset, jotka edustavat sekä noita arvoja että väkivallan monopolia. He eivät ole ennaltaehkäisevän työn ammattilaisia. Onkohan tämä juttu nyt mietitty ihan loppuun asti?

Toivottavasti ei ole, sillä jos on, se vasta huolestuttavaa on.

Kuten kirjailja, konsultti ja toimittaja Markus Leikola kirjoitti jo toistakymmentä vuotta sitten:

”Oikeusvaltiossa väkivaltakoneisto on valtion monopoli. Siksi vain maa, jossa yleisö luottaa poliisin puolueettomuuteen, lainkuuliaisuuteen ja moraaliin, voi olla oikeusvaltio. Niin että kun yhteiskunnan toiminta perustuu luottamukseen, niin poliisin toiminta se vasta luottamukseen perustuukin.”

Lopuksi hän esitteli varteenotettavan vaihtoehdon ”langenneelle poliisille, tietämättömälle poliisille ja tumpulapoliisille”.

Harmi vain, että sellaiset taitavat viihtyä yhä huonommin poliisin leivissä.