Psykoanalyytikko Erich Fromm hämmästeli vuonna 1956 julkaistussa teoksessaan Rakkauden vaikea taito, kuinka länsimaisessa kulttuurissa on loputtomasti käsitteitä teknisille koneille ja prosesseille, ja silti vain yksi sana, rakkaus, kuvaamaan erilaisia kiintymyksen kokemuksia. Fromm ryhtyi erittelemään rakkauden eri muotoja osoittaakseen sen ratkaisevan merkityksen, jonka sekä kapitalistinen länsi että autoritaaris-kommunistinen itä olivat kylmän sodan keskellä unohtaneet tavoitellessaan sisäisen ja ulkoisen luonnon herruutta.
Frommin pohdinnat teknologisen edistyksen ja rakkauden alennustilan epäsuhdasta eivät ole menettäneet relevanssiaan. Ikävä kyllä, ne tuntuvat olevan juuri nyt – maailman luisuessa syvemmälle ja syvemmälle taloudellisen eriarvoisuuden, alistamisen, ksenofobian, vihan ja epätoivon kurimukseen – polttavampia kuin koskaan aiemmin.
Frommin viesti on yksinkertainen: vain rakkaus voi tyydyttää ihmisen tarpeen olla yhteydessä maailmaan menettämättä itseään. Rakkaus luo iloa, myötätuntoa ja voimaa, kun taas rakkaudettomuus tukahduttaa ja vääristää elämän. Valinta niiden välillä kuulostaa helpolta, mutta käytännössä rakkauden harjoittamista raskauttavat monenlaiset virheet, epätäydellisyydet ja ristiriidat, jotka ovat erottamaton osa inhimillistä elämää. Siksi rakkaus onkin vaikea taito.
Rakkaudettomuus tukahduttaa ja vääristää elämän.
Kirjailija Sinikka Vuolan runollinen romaani Myrskyn anatomia (WSOY 2024) osoittaa kaunokirjallisin keinoin, kuinka rakkaus ja rakkaudettomuus, yhteys ja eristyneisyys, muovaavat perustavalla tavalla ihmisen elämää. Teoksen kertoja, nuori tyttö, elää isänsä ja siskonsa kanssa tuntemattomassa eurooppalaisessa suurkaupungissa, jonka yllä häilyy sodan varjo. Isä on masentunut, ja siskokset joutuvat huolehtimaan sekä hänestä että perheen päivittäisestä selviytymisestä. Kertoja kaipaa kadonnutta äitiään ja varttuu romaanin edetessä nuoreksi aikuiseksi rakkautta ja yhteyttä etsien. Vain isän ystävä, Josef, saapuu ajoittain huolehtimaan perheestä ja tuulettamaan pysähtynyttä ilmaa.
Anatomia teoksen nimessä viittaa rakkauden keholliseen luonteeseen. Myrskyn metafora puolestaan kertoo rakkauden – elämän itsensä – hallitsemattomuudesta. Rakkaus on epävarmaa, haurasta ja altista murenemaan kaltoinkohtelun, välinpitämättömyyden ja pakottamisen edessä. Kertojan kamppailut, joita Vuola kuvaa poikkeuksellisella intensiteetillä, osoittavat, että rakkaus kulkee omia polkujaan, vaikka kuinka tarrautuisimme ajattelemaan, huolehtimaan ja murehtimaan sitä.
Fromm tunnisti rakkauden hallitsemattoman luonteen, joka erottaa sen erittelevästä, reflektoivasta ja kategorisoivasta järjestä, mutta korosti samalla, ettei rakkaus ole pelkkää tunnekuohua. Rakkauteen ei vain langeta, fall in love, vaan se vaatii sitoutumista, työstämistä ja harjoitusta. Rakkaus on taito, jonka voi oppia.
Myrskyn anatomian kertojakin oppii tuntemaan rakkauden uutta luovan voiman.
maailmaan, josta puuttuu jotakin, voi aina lisätä jotakin:
enää pitää tietää, tuleeko tähän
vai tuleeko
Fromm ei halunnut kahlita rakkautta analyyttisten ja käsitteellisten erottelujen verkkoon, kuten hän koki Sigmund Freudin tehneen rationalistisella psykoanalyyttisella metodillaan. Hän kritisoi oppi-isäänsä metaforisesti viittaamalla tämän nuoruuden kasvitieteellisiin harrastuksiin ja haluun asetella kuivattuja kasveja kasvion huolellisesti järjestettyihin olosuhteisiin.
Frommille rakkauden tutkimisessa oli kyse tietoisuuden lisäämisestä itsessämme ja muissa ihmisissä vaikuttavista tunteista. Edistääkseen tätä päämäärää hän esitteli Rakkauden vaikeassa taidossa viisi erilaista rakkauden muotoa: veljellisen rakkauden, äidinrakkauden, eroottisen rakkauden, itserakkauden ja jumalan rakkauden.
Veljellinen rakkaus viittaa ihmisten väliseen solidaarisuuteen, tasa-arvoon ja vastavuoroiseen kunnioitukseen. Se on innoittanut historiallisia kamppailuja luokkayhteiskunnan alistavia rakenteita, rasismia, kolonialismia ja misogyniaa vastaan sekä toiminut kumouksellisen politiikan sytykkeenä ja polttoaineena. Äidinrakkaus on ehdotonta hyväksymistä, hoivaa ja kasvun tukemista. Eroottinen rakkaus roihuaa ihmisten välillä, jotka tuntevat toisiaan kohtaan romanttista tai seksuaalista vetovoimaa. Itserakkautta Fromm pitää rakkauden muiden muotojen välttämättömänä ehtona. Se ei ole itsekkyyttä tai narsismia vaan itseen kohdistuvaa arvostusta. Jumalan rakkaus puolestaan ilmentää ihmisen pyrkimystä löytää yhteys johonkin itseään suurempaan.
Parantumista ei voi tapahtua, ellei kärsimys saa ilmetä.
Frommin kuvaukset heijastavat humanistista maailmankuvaa ja viime vuosisadan puolivälin sukupuolinormeja, mutta hän ei suhtautunut niihin itsekään essentialistisina kategorioina vaan kulttuurisesti muotoutuneina symboleina. Kaikki ihmiset voivat kokea kaikkia rakkauden muotoja sukupuolestaan, seksuaalisesta suuntautumisestaan ja vakaumuksestaan riippumatta.
Frommin teorioilla on mielenkiintoinen yhteys uusimpaan aivokuvantamistutkimukseen. Aalto-yliopiston tutkimusryhmä julkaisi vuonna 2024 artikkelin ”Six types of loves differentially recruit reward and social cognition brain areas”, jossa ryhmä kartoitti, millaista aivotoimintaa erilaiset rakkauden lajit saavat aikaan.
Tutkijat tarkastelivat romanttista rakkautta sekä lapsiin, ystäviin, tuntemattomiin, lemmikkeihin ja luontoon kohdistunutta rakkautta ja havaitsivat, että rakkauden kokemukset aktivoivat etenkin palkintojärjestelmän ja sosiaalisen aivotoiminnan alueita. Tutkimus osoitti, että eroavaisuuksistaan huolimatta rakkauden eri lajeilla on paljon yhteistä, mikä voi osin selittää, miksi rakkauden käsitteen merkitys on niin lavea.
Rakkauden ymmärtäminen edellyttää rakkauden kieliopin ja käsitteistön laajentamisen lisäksi kykyä kohdata kokemuksia, jotka pakenevat moniselitteisyydessään kielellistä ilmaisua. Rakkaus on tunteellinen ja kehollinen kokemus, minkä Aalto-yliopiston tutkimusryhmäkin havaitsi.
Tuota tutkimusta edeltäneessä tutkimuksessa osallistujia pyydettiin raportoimaan, missä osassa kehoa he kokivat erilaisia rakkauden lajeja, kuten intohimoista rakkautta, seksuaalista rakkautta, ehdotonta rakkautta, vanhempain rakkautta, viisauden rakkautta ja rakkautta muukalaisiin. Eri rakkauden muodot koettiin laajalti eri osissa kehoa.
Tutkimus tuntuisi vahvistavan sekä intuitiivisen käsityksen rakkauden kehollisesta luonteesta, mutta myös sen, että yhteisestä pohjastaan huolimatta rakkauden eri lajit ilmenevät kehossa monenlaisin toisistaan poikkeavin tavoin.
Rakkauden viseraalista, kouraisevaa ja liikkeellepanevaa voimaa voidaan tutkia tieteen lisäksi myös kaunokirjallisuudessa, minkä Vuolan Myrskyn anatomiakin osoittaa.
Romaani muistuttaa intensiivisyydessään psykedeelistä matkaa. Kertoja ei ole ainoastaan huokoinen vaan täysin auki niin sisäiselle kuin ulkoisellekin maailmalle. Hän kokee rakkauden ja rakkaudettomuuden, yhteyden ja eristyneisyyden, lapsenkaltaisella intensiteetillä.
Rakastaminen tarkoittaa haavoittuvaiseksi asettumista.
Vuolan tummasävyinen runoilmaisu tuo voimallisuudessaan mieleen black metal -estetiikan ja Friedrich Nietzschen myöhäistuotannon paatoksen. Vaikutelma on erityisen vahva Vuolan lukemassa äänikirjassa, jossa on hypnoottinen ja loitsumainen poljento.
Myrskyn anatomia antaa ymmärtää, että kärsimyksen kohtaaminen on terapeuttisen prosessin ensiaskel. Parantumista ei voi tapahtua, ellei kärsimys saa ilmetä – ellei ihminen tunne tilaansa sanan kaikissa merkityksissä. Kärsimyksen kohtaaminen edellyttää tietenkin hienovaraisesti rakennettujen puolustusmekanismien, rationalisointien ja psyykkisen torjunnan hälvenemistä.
Tällaiseen prosessiin sisältyy aina omat riskinsä. Vuolan romaania voikin pitää eräänlaisena ”astiana”, jonka kaunokirjallis-esteettinen muoto antaa lukijalle mahdollisuuden lähestyä kärsimystä ilman että se musertaisi ja nielisi häntä.
Myrskyn anatomian kertoja etsii kuumeisesti yhteyttä maailmaan. Etsintää raskauttaa häpeä rakkaudettomuudesta, joka on jättänyt haavan hänen sieluunsa.
Sisälleni oli jäänyt tyhjä kohta
Kertoja yrittää lievittää alkuykseyden rikkoutumisen, äidin poissaolon ja eristyneisyyden aikaansaamaa traumaa unelmoimalla paluusta äidinrakkauden täydelliseen symbioottiseen tilaan. Frommin käsittein hän pyrkii tyydyttämään suhteessaolon tarpeensa ja vapautumaan yksilöllisestä itsetietoisuudestaan taantumalla ”vastaanottavaan asennoitumiseen”, jota symbolisoi nänniä suuhun hamuavan vauvan kuva.
Unessa näen paljaat rinnat,
alan imeä maitoa ja unohdusta
Paluu on kuitenkin mahdoton. Fromm ilmensi tätä yksilön- ja lajinkehityksen kannalta elintärkeää tarvetta kasvaa viittauksella Raamatun luomiskertomukseen. Kun Aatami ja Eeva karkotettiin paratiisista, sen porteille asettui kerubeja, jotka vartioivat tulisin miekoin, etteivät he pääsisi palaamaan takaisin. Itsetietoisuuden herättyä ykseyden tila on mennyttä.
Sen lisäksi, että tiedostaa kouriintuntuvasti tilanteensa, Vuolan romaanin kertoja huomaa erkaantuvansa siskostaan, joka elää omaa elämäänsä ja kasvaa omaan suuntaansa. Sisarellista rakkautta varjostaakin tietoisuus siitä, että jokaisen on kuljettava omaa polkuaan, vaikka taipaleen voi osin jakaa.
Kertoja seuraa siskonsa esimerkkiä ja ryhtyy etsimään tyydytystä seksistä ja ihmissuhteista. Kiihko suo ohimenevää helpotusta, muttei paranna rakkaudettomuuden haavaa eikä kuro umpeen kuilua minän ja maailman välillä. Seksuaalinen himo tai rakkaus eivät ole yhtä kokonaisvaltaisia kokemuksia kuin esimerkiksi elämään kohdistuva rakkaus tai tosirakkaus, mistä myös Aalto-yliopiston tutkimukset kertoivat.
Siten ne eivät voi, tuottamastaan mielihyvästä ja ilosta huolimatta, tyydyttää perustavanlaatuisempaa yhteyden tarvetta. Tämä ei tarkoita, että ne olisivat vähemmän arvokkaita kuin ”henkistyneet” rakkauden muodot, vaan että ne palvelevat toisenlaisia tarpeita. Kertojassa herää entistäkin suurempi kaipuu rakkautta kohtaan.
minä aloin haluta, pelätä, vielä lujempaa yhteyttä
Vähitellen, askel askeleelta, hän hapuilee kohti uudenlaista yhteyttä, joka sallisi hänen ylittää eristyneisyytensä, mutta pitää silti kiinni itsestään. Tehtävä on kipeä, sillä rakastaminen tarkoittaa haavoittuvaiseksi asettumista.
Kärsivällisyys kuitenkin palkitaan. Kertoja saa maistaa eroottista rakkautta, jonka tuottama mielihyvä ei ole pelkkää rakkauden korviketta vaan ekstaattista yhteyttä maailmaan ja toiseen ihmiseen – rakkautta elämää itseään kohtaan.
kaksi lantiota, yhdessä ne keinuttavat yötä, liha myöntyy lihalle, syntyy uusi ruumis, yksi ainoa valaistu ruumis, minä, joka olen sinä, ja sinä olet kuolema, mikään kohta minussa ei ala eikä pääty, valo on ulkopuolellani ja sisäpuolellani ja kulkee lävitseni, valoveri kiertää sydämestä sydämeen, kaikki sulaa yhdeksi
Vuola antaa silti ymmärtää, ettei paluu täydelliseen symbioosiin ole mahdollinen. Kitka, ristiriita ja epätäydellisyys ovat elimellinen osa inhimillistä elämää.
Fromm ajatteli samoin. Rakastaminen on vaikeaa juuri siksi, koska rakkaudellisessa suhteessa elävät ihmiset etsivät yhdessä vastausta mahdottomalta tuntuvaan kysymykseen: kuinka sovittaa yhteen omat tarpeet ja halut sen kanssa, että hyväksyy toisen sellaisena kuin hän on.
Myrskyn anatomian loppu ei ole yksiselitteinen, mutta lukijalle jää vaikutelma siitä, että kertoja jatkaa vastoinkäymisistään huolimatta, tai kenties juuri niiden vuoksi, matkaansa kohti rakkautta ja yhteyttä. Kuuntelemalla sydämensä antamia ohjeita hän oppii viimein rakastamaan myös itseään – luomaan uuden järjestyksen tanssien ja iloiten.
minä heräsin uuteen maailmaan
uutiskirje 
