Kapitalismin perustekijät 7
Uskonpuhdistus muutti kristinuskon yhteisöllisyyden yksilökeskeiseksi, individualistiseksi. Yhteisöllinen luostarihartaus hävisi kotilieden arvostuksen tieltä. Protestanttinen usko limittyi yksityisyrittäjyyden kanssa.
Hartauselämästä tuli henkilökohtaista perheen sisällä tapahtuvaa hartaushetkien viettämistä. Hurskas pietismi syrjäytti sielun syvyyksien luotaamisen. Tapahtui Voltairen tarkoittama vaatimus, että oli ilmaistava ajatukset riittävän selvästi olemalla kuin pieni puro, joka on läpinäkyvä, koska se ei ole syvä.
Uskonpuhdistuksen jälkeinen kristillisyys muuttui hillityksi, puhetaitoa arvostavaksi, joka etsi pyhistä kirjoituksista lopullisia, ehdottomia totuuksia ja vihjeitä valituksi tulemisesta omaisuuden karttumisen kautta.
Kristinusko kuihtui universaaliudestaan kansalliseksi ja pelkistetyksi. Se tarjosi uusia voimia edistämään kaupankäyntiä, tutkimusmatkoja, luonnontieteitä, kansallisaatetta, demokratiaa, aiheuttaen pyrkimyksillään lukuisia konflikteja.
Kun katolisen kirkon yhteisöllisyys ja auktoriteetti asetettiin kyseenalaiseksi, uskonnollisten auktoriteettien paikalle asetettiin järki.
Kotiliedestä tehtiin individualistisen yksilön tyyssija, sen turvallisuuden takaajaksi asetettiin kansallisvaltio. Kansallisvaltion ideologiaksi muovautui nationalismi. Sen tukipilarina oli lakia kunnioittava veronmaksaja-kansalainen, joka oli aina valmis taistelemaan maansa (omaisuutensa) puolesta.
Naiset täyttivät velvollisuutensa synnyttämällä runsaasti potria kansalaisia isänmaalle kasvattamalla nämä herran nuhteeseen.
Nationalismin uskonnollisina tunteita olivat isänmaallinen henki ja nostalginen kotimaahan kohdistuva kaipuu. Kansallisen aatteen ”papiston” muodosti opettajakunta, ja kansallisuusaatteen pyhimyksiä olivat historiasta tunnetut sankarit ja runoilijat.
Soraääniä tähän porvariston individualismiin toi jo Voltaire. Kipinän toisenlaiseen historian kirjoittamiseen Voltairelle antoi hänen pitkäaikainen rakastajattarensa rouva de Chatelet.
Rouvan mielestä historia oli vanha almanakka, koska sieltä ei löytynyt juuri mitään muuta kuin sekasortoa, joutavia tapahtumia, jotka eivät liittyneet johdonmukaisesti yhteen. Tuhannet taistelut eivät olleet ratkaisseet mitään.
Voltaire päätteli, että historia ei ole muuta kuin rikosten ja onnettomuuksien kuvailua. Horace Walpolelle hän kirjoitti 15.7.1768:
”Yorkin ja Lancasterin sukujen historia samoin kuin monet muutkin on kuin maantierosvojen historiaa.”
Lääkkeeksi sekasortoisten tapahtumien kuvauksiin Voltaire tarjosi filosofian soveltamista historian kirjoitukseen. Sen avulla voisi löytyä poliittisten tapahtumien virran pohjalta ihmishengen historia.
lehti 