Helmikuun vaihtuminen maaliskuulle oli henkinen liikahdus kevään puolelle, mutta huima hyppäys suoraan eduskuntavaaleihin. Koko viikon eri kansalais- ja etujärjestöt sekä muut yhteiskunnalliset toimijat ovat esitelleet toivomuksiaan ja tavoitteitaan uuden hallitusohjelman materiaaliksi. Ja lisää on tulossa.
On käyty keskustelua puolueiden vaaliohjelmista, joista vielä jokunen odottaa julkistustaan. Kokoomus ehti ainakin säväyttää nimeämällä oman ohjelmansa naiivisti matkaoppaaksi paremminvointivaltioon. Ilmeisesti puolueen sloganien väsääjä potee joko burn outia tai vaaliväsymystä. Perussuomalaisten vaaliohjelma puolestaan tarjoaa kaikkea kaikille, ja mistä ei ole mainintaa, sen Timo Soini jälkikäteen täydentää – tai oikoo.
Soinislaisten korostamaa ja ilmeisesti myös suuren yleisön siunaamaa suomalaisuutta on hyvä katsoa välillä muiden vinkkelistä. Suomalaisuuden olemusta on miettinyt Helsingin yliopistossa Fulbright-professorina vieraillut amerikkalainen Therese Quinn (Yliopisto 2/11).
Pystyvätkö naiset joskus löytämään ne puuttuvat sentit sisun avulla?
Vahvoihin kansallisiin myytteihin kuuluu, että suomalaiset rakastavat tasa-arvoa. Tässä yhteydessä – kuten Quinn toteaa – jaksetaan aina muistuttaa Suomen naisten saaneen ensimmäisinä maailmassa äänioikeuden vuonna 1906. Miksi sitten kuitenkin suomalaisnaisen euro on jatkuvasti vain 80 senttiä, hän ihmettelee. Pystyvätkö naiset joskus löytämään ne puuttuvat sentit toisen kansanluonteeseen kuuluvan ominaisuuden eli sisun avulla? Sisulla mentiin talvisodassakin, mutta miten käy palkkataiston, Quinn kyselee, eikä tunnu oikein uskovan tähän sitkeyden tunnusmerkkiin.
Niin, missä ne sentit makaavat? Koko vaalikampanjan ajan on nyt mahdollista eri tilaisuuksissa nostaa käsi pystyyn, pyytää puheenvuoroa ja kysyä.
Ensi tiistaina vietetään kansainvälistä naistenpäivää. Ainakin niin kauan kuin naisen asema työ- tai perhe-elämässä on kakkosluokkaa tarvitsemme tätä päivää muistuttamaan eriarvoisuuden murtamisesta.
Työelämässä keskustellaan vielä pitkään lasikatosta, palkoista ja hyvistä veljistä, mutta edessä on myös uudenlaisia haasteita. Ympäri maailmaa tulevien maahanmuuttajanaisten näkemykset kasvatuksesta, koulutuksesta, seksuaalisuudesta ja yksilöllisestä vapaudesta voivat aiheuttaa suoranaisia kulttuurien yhteentörmäyksiä, mutta niitä ei voi, eikä saa sivuuttaa.
Naisten aseman parantamista ei voi sulkea kansallisten rajojen sisään. Kysymys on globaalista asiasta, ihmisoikeuksien toteuttamisesta.
Koko vaalikampanjan ajan – ja ainakin ensi tiistaina – kannattaa eri tilaisuuksissa nostaa käsi pystyyn ja sanoa: ”Saisinko puheenvuoron, kiitos. Aivan aluksi haluaisin kysyä prostituutiosta, raiskauksista ja tyttöihin kohdistuvasta väkivallasta. Muun muassa.”
uutiskirje 
