Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin maastakarkotuspolitiikka tekee joistakin maahanmuuttajista isänmaattomia. Neljä Yhdysvalloissa lähes vuosikymmenen luvallisesti elänyttä bhutanilaista karkotettiin maaliskuussa ja lähetettiin Bhutaniin, joka kuitenkin torjui heidät. Miehet joutuivat pidätetyiksi yrittäessään Nepaliin, jossa heidän sukulaisiaan elää pakolaisleirillä.
Aasis Subedi, Santosh Darji, Roshan Tamang ja Ashok Gurung ovat ajautuneet juridiseen ja diplomaattiseen limboon, epävarmaan välitilaan. Heidän kohtalonsa kuvastaa yleisemminkin pakolaisten johonkin muuhun kuin kotimaahansa palauttamisen ongelmia.
Isän vetoomus vapautti
Aasis Subedin isä Narayan Kumar Subedi vetosi poikansa puolesta Nepalin korkeimpaan oikeuteen. Se päätti, että kuukauden ajan pidätettyinä olleet miehet pitää vapauttaa ja että he saavat vielä 60 päivän ajaksi jäädä pakolaisleirille sukulaistensa kanssa.
Sen jälkeen heidän asiaansa pohditaan uudestaan. Ennen lopullista päätöstä miehet eivät saa poistua leiristä ja heidän täytyy ilmoittautua poliisille kerran viikossa.
– Tunteeni olivat ristiriitaiset, kun poikani ja kaksi muuta karkotettua tulivat luokseni. Olin iloinen, kun näin poikani kymmenen vuoden jälkeen. Mutta olin myös surullinen, että hänestä oli tullut valtioton ja koditon, Narayan kertoo.
Toivotuista vieraista laittomiksi
Miehet lukeutuvat bhutanilaiseen lhotshampa-yhteisöön. Nepalinkieltä puhuva ryhmä muutti 1800-luvun jälkipuoliskolla suurin joukoin Bhutanin tuolloin harvaanasuttuun eteläosaan. Bhutanissa puhutulla dzonkha-kielellä sana lhotshampa tarkoittaakin etelän asukkia.
Tulokkaat olivat aikoinaan toivottuja ja kutsuttuja vieraita, ja monet yhteisön jäsenet saivat vuonna 1958 Bhutanin kansalaisuuden. 1970-luvun lopulta lähtien maassa kuitenkin alettiin säätää nationalistisia lakeja, jotka suosivat buddhalaisia ja vähän kerrallaan nakersivat enimmäkseen hindulaisten lhotshampojen oikeuksia.
Leirille karkotetut ovat pudonneet byrokraattiseen mustaan aukkoon.
Kun lhotshampat protestoivat, hallitus alkoi peruuttaa heidän kansalaisuuksiaan ja leimata yhteisön jäseniä laittomiksi maahanmuuttajiksi. 1990-luvun alussa sorto yltyi niin pahaksi, että yli 100 000 lhotshampaa pakeni tai karkotettiin maasta. Useimmat päätyivät pakolaisleireihin Itä-Nepaliin.
Byrokraattinen musta aukko
Myös karkotetun nelikon perheet tulivat tuolloin Nepaliin ja elivät pakolaisleireissä, kunnes vuosikymmen sitten pääsivät osaksi YK:n pakolaisjärjestön ohjelmaa, jossa pakolaiset asutetaan kolmansiin maihin. Valtaosa, noin 96 000 runsaasta 110 000:sta ohjelmaan osallistuneesta asettui Yhdysvaltoihin.
Uudelleenasutusohjelman jäljiltä Nepaliin jäi alunperin seitsemästä pakolaisleiristä vain kaksi, joissa nykyään asuu noin 6 300 ihmistä. He joko kieltäytyivät uudelleenasutuksesta toiveenaan vielä joskus palata Bhutaniin tai eivät päässeet ohjelmaan puuttuvien asiakirjojen vuoksi.
Leirille karkotetut ovat pudonneet byrokraattiseen mustaan aukkoon, heidän tilannettaan kuvaa tohtori Gopal Krishna Siwakoti.
– Koska tapauksia ympäröivät monimutkaiset juridiset ja maahanmuuttoon liittyvät ongelmat, tuskin mikään maa ottaisi heidät vastaan, Siwakoti sanoo.
– Uudelleenasutus on maailmanlaajuisesti vaikeutunut. Esimerkiksi perheenyhdistäminen tarjoaa pienen mahdollisuuden, mutta sekin vaatii kunnollisia asiakirjoja, joiden hankkiminen pikaisesti on lähes mahdotonta.
Tähän mennessä Yhdysvallat on karkottanut 24 bhutanilaista pakolaista. Muiden kuin Nepaliin leirille päätyneiden neljän nykyisestä sijainnista ei ole tietoa.
uutiskirje 
