Alkukesän keskustelu puolustusmäärärahojen nostamisesta on muistuttanut kehnoa huutokauppaa. Kolme prosenttia, korottaako joku? Ja sieltä nousi puolustusministeri Antti Häkkäsen käsi, kolme ja puoli prosenttia, korottaako joku? Viisi prosenttia, myyty pääministeri Petteri Orpolle!
Oikeistohallituksen into korottaa Suomen puolustusmäärärahoja viiteen prosenttiin bruttokansantuotteesta on pähkähullu. Nykyisessä maailmantilanteessa aseille on ikävä kyllä tarve, mutta tällä hetkellä keskustelusta puuttuu täysin maltti.
On järjetöntä sitoa puolustusrahat bruttokansantuotteen kehitykseen. Voisiko olla mielekkäämpää miettiä, mitä puolustusvoimat tarvitsee kuin huudella epämääräisiä prosenttilukuja, jotka eivät tarkoita vielä yhtään mitään.
Hulluuden puolelle päädytään, kun keskustelua käydään vain ja ainoastaan aseiden ympärillä. Kuten monta kertaa on muistutettu – parhaillakaan aseilla ei tee mitään, jos niillä ei ole käyttäjiä.
Kun katsoo nuorten miesten, joiden pitäisi muodostaa asevelvollisuusarmeijan selkäranka, mielenterveyshäiriöiden määrää, ylipainoindeksiä ja muita mittareita, pitäisi hälytyskellojen soida kovaa. Joillakin alueilla puolet nuorista miehistä on sellaisessa kunnossa, että peruseläminenkin on vaikeaa.
Orpon oikeistohallitus on leikkauksillaan syventänyt suomalaisen yhteiskunnan eriarvoisuutta. Kaikkein vaikeimmassa asemassa olevien ihmisten elämisestä leikataan, ja samalla kevennetään kaikkein hyväosaisimpien verotusta. Miten tämä sopii kokonaisturvallisuuden käsitteeseen? Jos ihmiset eivät koe yhteiskuntaa puolustamisen arvoiseksi, he tuskin sitä lähtevät asein puolustamaan.
Rahaa kyllä on. Sen Orpon poppoo on näyttänyt. Rahaa on aseisiin, rahaa on hyvätuloisten veronkevennyksiin, ja rahaa on esimerkiksi bensaveron alentamiseen. Kaikkeen tähän hallitus on löytänyt rahaa. Orpon mukaan talouskasvu hoitaa näiden kustannukset.
Orpon hallituksen aikakaudella Suomessa ovat kasvaneet työttömyys, konkurssit, asunnottomuus, köyhyys ja nälkä. Ja tämän jälkeen oikeisto kehtaa vielä puhua itsestään talousosaajina.
Talousosaajapuolue kokoomus haluaa rahoittaa bruttokansantuotteen kasvulla bruttokansantuotteeseen sidotut puolustusmäärärahat. Onnea ja menestystä valitulla tiellä. Kenraalit varmasti kiittävät korotusautomaatista.
Ja ennen kaikkea oikeistopoliitikot ovat unohtaneet ekologisen kriisin. Kun puhutaan vihreän siirtymän tarpeesta, kääntyy puhe herkästi rahaan. Tämä maksaa meille liikaa.
Mutta kun puhe kääntyy ohjuksiin ja pommeihin, sanoo Orpo hengenheimolaisineen: kiltti asekauppias, ottakaa rahani.
Samaan aikaan ympärillä paukkuvat – kuvaannollisesti – luonnon kestokykymittarit. Valtamerten kyky sitoa lämpöä on katoamassa, jäätiköt sulamassa, Euroopan vesivarannot tuhoutumassa, sukupuuttoaalto etenee. Lista on loputon.
Huolestuttavinta on, että mikään aiemmin mainituista ei ole menossa parempaan suuntaan. Markkinat eivät hoida niitä, koska niiden hoitamisesta ei saa rahaa. Niitä ei voi myöskään ampua ohjuksilla kuntoon.
Äärioikeisto puhuu länsimaailman tuhosta. Se on tällä menolla tulossa, mutta aivan toisesta syystä kuin äärioikeisto ajattelee. Tuhon ajurina toimivat markkinavoimat ja niiden ajama loputon ahneus.
Kuolleella planeetalla ohjuksilla, miljardiomaisuudella ja velattomalla julkisella taloudella on kovin vähän käyttöä.
Kirjoittaja on KU:n päätoimittaja.
lehti 