Postilaisten ammattiliitto PAU on tyytymätön keskiviikkona eduskunnassa hyväksyttyyn postilakiin. PAUn näkemyksen mukaan laki on siinä määrin heikko, että työ sen muuttamiseksi on aloitettava välittömästi. Tämä työ nivoutuu tietenkin tuleviin eduskuntavaaleihin ja hallitusohjelmaan.
Lain heikko valmistelu ja sen tiedossa olevat seuraukset ovat aiheuttaneet Itellan työpaikoilla paljon pahaa mieltä. PAU ymmärtää työntekijöiden tuntoja, eikä pidä mahdottomana spontaaneja mielenilmauksia.
– Laki heikentää yleispalvelua. Ministeri Suvi Lindén (kok.) todistaa lain turvaavan viisipäiväisen jakelun. Niin turvasi aiempikin laki ja niin turvaavat kansalliset lait kautta Euroopan. Palvelun väitetään parantuvan, kun toimipaikkojen tulee sijaita kohtuullisen matkan päässä. Hallituksen esityksen sisään on kuitenkin kirjoitettu arvio 250:n toimipaikan vähentämisestä tämän kohtuullisuusperiaatteen käyttöönoton yhteydessä.
Laki on PAUn mukaan raakile. Siitä ei ole luettavissa niitä yleisiä ehtoja joita kaikkien alan toimijoiden tulisi noudattaa. Tämä keskeinen ja rahoitustarpeen kannalta merkittävä säätelytekijä on jätetty tulevan toimilupaharkinnan varaan.
– Avautuvan kilpailun yhteiskunnallisia talousvaikutuksia ei voida määritellä, kun ei tiedetä kilpailuehtoja. Laki haja-asutusalueiden postipalveluiden rahoituksesta kumotaan, vaikka uutta ei ole saatu aikaiseksi.
Palvelutaso alenee
Ratkaisu on postilaisten mielestä ehkä Kokoomuksen kannalta ymmärrettävä, kun lakiuudistus tulee hyödyttämään taloudellisesti joitakin etelän taajamissa toimivia suuryrityksiä.
– Keskustan kannalta päätös on käsittämätön. Palvelutaso alenee ja maaseudun toiminnan rahoitus jää tyhjän päälle. Itellan postitoiminnan tulos tulee todennäköisesti painumaan tappiolle jo kuluvan vuoden aikana ilman kilpailun avaamistakin. Ohenevien kirjevirtojen ohjaaminen useampaan kilpailevaan verkkoon tässä tilanteessa on kansantaloudellisesti järjetöntä.
– Ministeri Lindén lausui, että alan rahoitus on selkeästi kirjattu. Näin ei tietenkään ole. Lain mukaan osa tappiollisen yleispalvelun nettokustannuksesta voidaan jälkikäteen anomuksesta hyvittää. Miten, missä määrin ja keneltä kerätyistä rahoista on toistaiseksi auki. Lain valmistelua ei voi kehua, sen taloudellisia vaikutuksia ei ole selvitetty ja se jättää huomattavan monet keskeiset palvelutasoon ja hinnoitteluun liittyvät asiat tulevan viranomaisharkinnan varaan. Aivan oma lukunsa on ensimmäisen luokan kirjeeseen liittyvä juristeria, jolla on saatu aikaan tilanne jossa kirjeeseen tulee noudattaa yleispalvelumääräyksiä, jos se on tuotevalikoimassa. On siis luotu aivan direktiivistä ja aiemmasta lainsäädännöstä poikkeava ”vapaaehtoinen” yleispalvelukäsite.
PAUn näkemyksen mukaan laki on siinä määrin heikko, että työ sen muuttamiseksi on aloitettava välittömästi. Tämä työ nivoutuu tietenkin tuleviin eduskuntavaaleihin ja hallitusohjelmaan.