Vaalien läheisyys kuumentaa tunteita ja on värittänyt nykyisen eduskunnan viimeistä edellisen viikon keskusteluja. Eduskuntahan jää ensi tiistaina vaalilomalle, joten eri puolueiden edustajilla on sen jälkeen käytössään yksi yhteinen puhujalava vähemmän.
Tällä viikolla eduskunnassa on lennellyt myös sammakoita. Vai miksi pitää kutsua pääministeri Mari Kiviniemen (kesk.) leimakirveen heiluttelua, kun hän syytti arvovaltaiselta paikalta eduskunnan pöntöstä oppositiopuolueita epäisänmaallisiksi.
Vaikka Kiviniemi selitteli myöhemmin sanomisiaan ja pyysi anteeksi, niin hän ei kuitenkaan perunut perusviestiään, eli siis tunnusti tarkoittaneensa mitä sanoi. Kiviniemi ei suostunut myöskään kertomaan yksityiskohtaisesti, mikä tai kuka teki opposition toiminnasta epäisänmaallista.
Vaalien alla myös kansalaisten pitää saada tietää, missä oikein mennään.
Kohu menee ohi hetken kestettyään. Jonkinlaisen kolhun se tosin jättää Kivinimen siloteltuun poliittiseen kuvaan. Tätä enemmän kuitenkin kannattaa miettiä, mitä kaikkea on kohun takana. Herää kysymys, miksi juuri tämä asia on niin herkkä? Mihin oikein olemme sitoutumassa?
Oppositiohan on vaatinut oman päätöksentekonsa pohjaksi hallitukselta tietoa Suomen takausvastuista EU:n talouskriisin hoidossa. Tietoa ei ole tippunut, ainakaan riittävästi.
Tilanne on surkuhupaisa. Miten yksikään päättäjä voi tehdä kauaskantoisia ratkaisuja, jos ei tiedä, mistä oikeasti on päättämässä – tai edes sitä, mistä saa puhua? Eihän ole mitään tolkkua siinä, jos vaikkapa jo perustelujen vaatiminen leimataan epäisänmaallisuudeksi. Onko ajauduttu sellaiseen tilanteeseen, että jossakin muualla kirjoitetut linjaukset pitää hyväksyä ilman kommentteja tai vaihtoehtoja silmät ummessa pilkkopimeässä? Eduskunta kuitenkin on päättäjä, ei hallitus.
Jos yksityiskohdista ei voida EU-asioissa puhua julkisesti ja etsiä vaihtoehtoja, niin sehän se vasta vaikeuttaa Suomen neuvotteluasemaa. Vai halutaanko prosessissa olla mukana vain äänettömänä yhtiömiehenä? Jos näin on, niin silloin on edetty varsin kauas demokraattisen valtion demokraattisesta päätöksenteosta. Vaalien alla myös kansalaisten pitää saada tietää, missä oikein mennään ja mitä ollaan päättämässä.
Eduskunnan suuri valiokunta ei torstaina antanut hallitukselle valtuuksia uusille lainatakauksille eurotalouden vakauttamiseksi. Näistä takuista ei ilmeisesti ole tarkoitus vielä päättää EU:n perjantaisessa huippukokouksessa, vaan vasta maaliskuun lopulla. Suomen osalta varsinaiset päätökset jäävät siis uudelle eduskunnalle eli näistäkin asioista on puhuttava vaalikentillä.
uutiskirje 
