Kivelä esittää sitovia suojavyöhykkeitä herkkien vesiekosysteemien läheisyyteen, sillä ei usko vapaaehtoisen sääntelyn riittävän.
– Muistamme kaikki vielä viime kesänä tapahtuneen, metsäteollisuustoimija Stora Enson aikaansaaman laajamittaisen raakkutuhon Suomussalmen Hukkajoella, kun ympäristösuositukset laiminlyötiin täysin. Tapaus on yksi Suomen lähiajan pahimmista ympäristökatastrofeista ja populaatiotuhoista, Kivelä sanoo.
Kivelän mukaan tapaus muistutti karulla tavalla sitä, että pelkät suositukset ja muut vapaaehtoisuuteen perustuvat ohjelmat, kuten metsäsertifikaatit, eivät riitä takaamaan riittävää ympäristön suojelua metsäteollisuuden arvoketjuissa.
Kivelän mukaan tapaus muistutti karulla tavalla sitä, että pelkät suositukset eivät riitä.
– Metsälainsäädäntö on nykyisellään liian tulkinnanvarainen turvaamaan luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeiden vesiekosysteemien suojelun hakkuualueilla. Esitän, että suojavyöhykkeiden perustamisesta vesistöjen varsilla sijaitseviin metsiin tehdään lainsäädännöllisesti sitova velvoite.
Yleinen 30 metrin suojavyöhyke, jolla hakkuut olisi kielletty, koskisi uhanalaisille lajeille tärkeiden vetisten elinympäristöjen rannoilla sijaitsevia metsiä. Raakkuvesistöjen varsille Kivelä esittää vähintään 50 metrin laajuista suojavyöhykettä.
– Tarpeeksi laajat suojavyöhykkeet ovat raakulle elintärkeitä. Raakun selviytymisestä riippuu puolestaan vesiekosysteemin muiden eliölajien selviytyminen, Kivelä sanoo.
– Viimekesäisen kaltainen populaatiotuho ei voi enää koskaan toistua, ja siksi ympäristövälinpitämättömyyteen on puututtava lainsäädännöllisin keinoin.
uutiskirje 