Viime kauden pääministerin Sanna Marinin arvoitus on tämä: hänellä on suomalaiseksi poliitikoksi ainutlaatuinen asema ja näkyvyys tehdä tunnetuksi ja edistää itselleen tärkeitä asioita. Niitä ovat muun muassa pohjoismainen hyvinvointivaltio, naisten ja tyttöjen asema sekä ilmastopolitiikka ja luontokato. Niiden sijaan Marin käyttää – ja käytti jo pääministerinä – saamaansa julkista tilaa lähinnä itsensä brändäämiseen.
Miksi?
Tätä ristiriitaa hän selittää viikko sitten julkaistun kirjansa Toivo on tekoja loppupuolella sillä, että mitään ristiriitaa ei ole.
”…oikeasti siinä, että ihminen on työssään ammattimainen ja määrätietoinen ja yksityiselämässään hupsu tai hauska, ei ole mitään ristiriitaista.”
Marin jatkaa, että ”naisella on oikeus olla sataprosenttisesti oma itsensä, eikä meidän pitäisi joutua vääntämään itseämme umpisolmuun mahtuaksemme konservatiivisiin ja vanhentuneisiin muotteihin, joiden tarkoitus on nujertaa meidät”.
Tämä on tietenkin täysin totta.
Mutta silti.
Marinin julkisuusareena on Instagram, missä hänellä on miljoona seuraajaa. Kuvissa hänet nähdään pitämässä hauskaa tai kuuluisien ihmisten seurassa ja toisinaan kansainvälisten konferenssien puhuja-areenalla.
Mitä siellä ei näy, ovat ne hänelle tärkeät asiat, ne jotka motivoivat hänet lähtemään 2000-luvun alussa parikymppisenä politiikkaan mielessään maailman muuttaminen.
Edelleen jää arvoitukseksi, miksi demarinuorena julkisuuteen tullut asiapoliitikko valitsi valtaa ja vaikutusvaltaa saatuaan enemmän hupsuttelun.
Kirjasta kyllä välittyy, että häneltä jäi nuoruus elämättä ja kokematta. Marin oli solminut parisuhteen Markuksensa kanssa jo 18-vuotiaana. Tampereen yliopistossa hauskanpito opiskelijariennoissa ei kiinnostanut. Se, mikä kiinnosti olivat lukupiirit marxilaisuuden klassikoista ja poliittiset väittelyt.
Alkoiko Sanna Marin elää elämätöntä nuoruuttaan vasta yli 30-vuotiaana pääministerinä? Siltä tuntuu.
Naisviisikko ei näy kirjassa
Toivo on tekoja on noin 250-sivuinen paksulle paperille painettu kirja, jotta se tuntuisi sivumääräänsä suuremmalta. Se on suunnattu pohjoisamerikkalaisille lukijoille, joten suomalaiselle kirjassa on paljon itsestään selviä pohjoismaisen yhteiskuntamallin ja päätöksentekoprosessien kuvauksia.
Teos on korostuneesti Sanna Marinin kirja Sanna Marinista. Viime vaalikaudella kansainvälisestikin kuuluisaksi tulleen hallitusta johtaneen naisviisikon muut naiset mainitaan siinä kerran tai pari.
Vasemmistoliiton puheenjohtajan Li Anderssonin johdolla toteutetun oppivelvollisuusuudistuksen Marin omii demarien saavutukseksi Anderssonia edes mainitsematta.
Nato-linja ärsytti vasemmalla
Toisen kerran hän mainitsee Anderssonin kertoessaan kokoon kutsumastaan eduskuntaryhmien kokouksesta maaliskuussa 2022 Venäjän hyökkäyksen jälkeen. Alkuperäinen aihe oli valmiuslainsäädäntö, mutta tilaisuudessa käsiteltiin ennen muuta kireää turvallisuustilannetta.
Marin kirjoittaa Anderssonin soittaneen hänelle edellisenä päivänä hyvin vihaisena ja suorastaan huutaneen, että vasemmistoliiton eduskuntaryhmä ei osallistu mihinkään Nato-keskusteluihin.
Nato oli asia, joka hiersi Marinin ja vasemmistoliiton välejä. Marin kertoo kirjassaan, miten suorastaan järkyttyi, kun presidentti Sauli Niinistö halusi edetä jäsenyydessä eduskunnan kautta. Marin itse oli kertomansa mukaan kallistunut Naton kannalle jo vuotta aikaisemmin ja oli nyt suoraviivaisemman etenemisen kannalla.
Sirpa Puhakan aiemmin syksyllä ilmestyneessä kirjassa Vasemmistoliiton vallan vuodet kerrotaan, että Niinistön linja miellytti puoluetta paljon enemmän kuin Marinin. Sekä Li Andersson että kansanedustaja Veronika Honkasalo arvostelevat Puhakan kirjassa Marinia siitä, että asiasta ei avattu hallituksessa oikeaa keskustelua. Marinilla oli päämäärä jo päätettynä.
Sauli Niinistön maltillisempi linja antoi aikaa kypsytellä asiaa. Ilman tätä hidastetta Nato-jäsenyysprosessi olisi voinut olla vasemmistoliitolle psyykkisesti raskaampi, Anderssonin talouspoliittisena erityisavustajana toiminut Ralf Sund arvioi Puhakan kirjassa.
Todellisuudesta vieraantunut SDP
Sanna Marin käy kirjassaan läpi muutamat hallituksensa kiistat sekä omat kohunsa, jotka olivat kohtuuttomia. Nuoren naispääministerin ikäiselleen naiselle luonteva yksityiselämä oli liikaa jäykkiin tapoihin ja keski-ikäisiin miespääministereihin tottuneille politiikan toimittajille.
Viihdelehdistölle kohut olivat niiden luonteen mukaisesti suurta herkkua.
Marinin hallituskausi jää kaiken kaikkiaan pintapuolisen tarkastelun tasolle.
Ehkä kiinnostavinta kirjassa on Marinin kuvaus SDP:stä, johon hän liittyi opiskeluaikanaan. ”Meno oli tylsää, pölyistä ja todellisuudesta vieraantunutta”, hän kuvaa ensimmäistä kokoustaan.
Marinin mukaan demarit olivat jumittuneet säilyttämään asioita entisellä tolalla sen sijaan, että pyrkisivät saamaan muutosta aikaan.
Näin siis 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä.
Sen jälkeen puolueessa käytiin Marinin mukaan hyvää ohjelma- ja uudistumistyötä, joka siivitti niukkaan vaalivoittoon vuonna 2019.
Ei mikään visionääri
Entä nyt?
Suomessa antamissaan haastatteluissa Marin otti kantaa nykymenoon sen verran, että haukkui puolueensa kuittaaman velkajarrun.
Marinin kuvaus 20 vuoden takaisesta SDP:stä vaikuttaa pätevän yllättävän hyvin myös nykyiseen. Milloin viimeksi demareilta on tullut joku aidosti yhteiskuntaa uudistava aloite? Miksi puolue on omaksunut hissuttelun ja ”vastuullisuuden” kokoomuksen määrittelemällä tavalla?
Mutta ei Marin itsekään loistanut minään visionäärinä. Vasta valittuna liikenneministerinä hän puhui kesällä 2019 nelipäiväisen työviikon eduista. Siinä se.
Uutisten tekeminen Marinin puheista oli työlästä, oli kyseessä sitten pääministerin puhe eduskunnassa tai puheenjohtajan puhe omilleen. Poikkeus oli silloin, kun hän läksytti sydämensä kyllyydestä kokoomusta eduskunnassa. Mutta muuten: eihän se sanonut mitään.
Tilanne oli sama kuin presidentti Mauno Koiviston puheista uutisoiminen 1980- ja 1990-luvulla. Puhetta tuli, mutta siinä ei ollut mitään mihin tarttua, koska kaikki ”oma” puuttui.
Sanna Marin: Toivo on tekoja (Hope in Action). Suomentanut Maija Laura Kauhanen. 255 sivua, Gummerus 2025.
uutiskirje 