Kapitalismin perustekijät 10
Kaikkia kapitalismin talouskriisejä on edeltänyt jakso, jolloin työpalkat ovat yleisesti nousseet. Kapitalismi sallii palkansaajien vaurastua vain hetkellisesti, eräänlaisena kriisiä ennakoivana myrskyn merkkinä.
Kapitalismi uudistuu palauttamalla säännöllisin väliajoin vanhan kurjuuden. Uusliberalismin oppi-isä Friedrich Hayek kannustikin rohkeasti aloittamaan jopa alusta, ellei muu auta sosialismin peikon karkottamisessa.
Karl Marxin aikana talouskriisien syiksi arvioitiin muun muassa alikulutusta. Marxin mielestä oli pelkkää tautologiaa sanoa, että kriisit johtuvat maksukykyisen kulutuksen puutteesta. Kapitalismi kun ei tunne muunlaista kulutusta kuin maksukykyistä.
Porvarillisen rikkauden ja kaiken porvarillisen tuotannon tarkoitus on vaihtoarvo, ei nautinto. Petkutus pois lukien tämän vaihtoarvon lisäämiseksi ei ole mitään muuta keinoa kuin tuotteiden määrän lisääminen. Koko ajan on tuotettava enemmän. Jotta tämä lisätuotanto saavutettaisiin, on tuotantovoimia jatkuvasti lisättävä.
Tässä kohtaa tulee kuitenkin seinä vastaan. Samassa suhteessa kuin tietyn työmäärän tuotantovoima lisääntyy, tavaroiden vaihtoarvo pienenee ja kaksinkertaisella tuotannolla on sama arvo kuin aikaisemmin puolikkaalla.
Jos tuotantovoiman lisääntyminen tapahtuisi tasaisesti, arvo ei koskaan muuttuisi. Näin koko porvarillisen tuotannon kannustin putoaisi pois.
Kapitalistisen pääoman lisäarvon kasvattaminen vaatii samanaikaisesti tuottamaan sekä niukkuutta että ylimääräistä runsautta. Tämä epätasaisuus synnyttää kaikenlaisia yhteentörmäyksiä, mutta samalla myös porvarillista edistystä teknologian muodossa.
Tavaroiden lisätuotanto, määrän kasvattaminen, ei ole kuitenkaan koskaan porvarillisen tuotannon tarkoitus, vaan arvojen lisätuotanto. Tavararojun määrän holtiton lisääntyminen on vain pääomien kasvattamisen sivutuote, eräänlaista jätettä.
Tuotteiden jatkuva lisääntyminen kumoaa säännöllisin väliajoin itse päämäärän, eli arvojen lisätuotannon. Tässä piilee kaikkien kapitalismin talouskriisien perussyy, ristiriita, jossa porvarillinen teollisuus jatkuvasti pyörii.
Kapitalismia vaivaa samanaikaisesti kulutusvietti ja kasautumisvietti, säästämisen ja tuhlaamisen, ylensyömisen ja dieetin ristiriita.
Marxin aikana englantilaiset ja hollantilaiset protestanttiset merkantilistit saarnasivat säästeliäisyyttä ja intoilivat tuhlausta vastaan. Ranskalaiset katoliset merkantilistit puhuivat tuhlaavaisuuden puolesta.
Nyt katolisten EU-maiden istuessa tuhlaavaisuutensa vuoksi jälki-istunnossa, voisivat protestanttiset maat opetella virtuaalisen finanssitalouden sijaan tuotantoon perustuvaa reaalitaloutta.
lehti 