Vielä viime syksynä tästä keväästä arvioitiin tulevan varsinainen lakkokevät työnantajien asettaman yhden prosentin palkka-ankkurin takia. Valtaosa katkolla olleista sopimuksista syntyi kuitenkin ilman työtaistelu-uhkia. Tämän edellytyksenä oli palkka-ankkurin upottaminen Suomen syvimpään järveen.
Kevään korotuksista muodostui maltillisia. Julkisella sektorilla palkankorotukset sovittiin kahdeksi prosentiksi ja hieman myöhemmin teollisuudessa korotuslinjaksi muodostui noin kaksi ja puoli prosenttia.
Kaikilla aloilla sopimusta ei ole kuitenkaan syntynyt. Toimihenkilösektorilla on avoimia sopimuksia ja suurimmista aloista kaupan ala on auki. Neuvottelujen katkeaminen johti siihen, että Palvelualojen ammattiliitto PAM julisti torstaina alalle lakkovaroituksen. Asteittaisten lakkojen on määrä alkaa kahden viikon kuluttua eli eduskuntavaalien jälkeen.
Vastuuta ei voi jättää yksin keskusjärjestöille, sillä ne ovat vain niin vahvoja kuin niiden jäsenliitot haluavat.
Kaupan alan neuvotteluissa ongelmana on ollut raha. Kaupan ajautuminen mahdolliseen työtaisteluun herättää kysymyksiä alan sopimuskulttuurista, sillä PAM sai muille sektoreilleen, kuten majoitus- ja ravitsemusalalle, sopimukset melko kivuttomasti.
Kaiken jälkeen Elinkeinoelämän keskusliitossa sanotaan palkka-ankkurin pitäneen. Tätä voidaan tietysti perustella sillä, että prosenttiluku mainittiin syksyllä ja kevättalvella EK puhui vain yleisesti matalien korotusten tarpeesta ilman prosenttilukuja. Tällä voi olla perusteensa, sillä tupojen jälkeen aina jollakin alalla käydään sopimusneuvotteluja. Mistä päivämäärästä palkka-ankkuri alkaa ja milloin se päättyy, on kai makukysymys.
Toukokuussa käydään Metallityöväen liiton ja Teknologiateollisuus ry:n kesken neuvotteluja tämän vuoden palkankorotuksista. Viime vuonna toukokuussa ei päästy sopuun, vaan neuvottelut siirrettiin syksyyn. Tämä voi olla taas edessä, jolloin todellisuudessa voidaan jo puhua seuraavasta sopimuskierroksesta.
Syksyä puoltaa se, että silloin nähdään millaiseksi inflaatio on kehittynyt. Kun nykyiset arviot liikkuvat 2,5 prosentin tietämillä, niin kevään palkkalinja tuntuu hyvin vaatimattomalta. Valtaosa sopimuksista päättyy vajaan vuoden kuluttua ja paineet niitä kohtaan kasvavat joka päivä.
Mielenkiintoista on, pystyykö ammattiyhdistysliike vastaamaan työnantajien taas määrittelemään palkka-ankkuriin. Mikäli eri ammattiliitot voisivat sopia yhteisestä vähimmäislinjasta, se olisi oikeata solidaarisuutta. Vastuuta ei voi jättää yksin keskusjärjestöille, sillä ne ovat vain niin vahvoja kuin niiden jäsenliitot haluavat.
lehti 