Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen on vaalituloksen mukaisesti aloittanut tunnustelut uudesta hallituksesta. Usein tämä tunnusteluvaihe on ollut vain muodollisuus. Hallitukseen haluavat ovat viime vuosina varsin helposti löytäneet toisensa eikä ohjelmallisista kysymyksistä enää ole tullut vakavia kiistoja.
Miten käy nyt? Ennakkoasetelmat ovat varsin mielenkiintoiset, sillä ennen vaaleja kolme suurinta puoluetta esitti rajustikin toisilleen vastakkaisia kantoja moniin olennaisiin kysymyksiin.
Katainen haluaa vastauksen nyt muun muassa siihen, mitkä puolueet ovat valmiit viemään edellisen hallituksen lupaamat Portugalin tukipakettiin liittyvät toimet loppuun. Jos kolme suurinta puoluetta toimivat vaalijulistustensa mukaan, niin niiden teemojen pohjalta hallitusta ei synny. Vajaan viikon sisällä puolueiden on ilmoitettava, ovatko ne sanojensa mittaisia vai onko takki kääntynyt.
Perussuomalaisten vaalivoitto oli niin vakuuttava, että sen syrjäyttäminen olisi demokratian halveksimista.
Todennäköisesti niin SDP:n kuin Perussuomalaisten hinku hallitukseen on niin kova, että ne syövät sanansa – tai sitten kokoomus joutuu peräytymään. Kun keskusta ja vihreät ovat ilmoittaneet jättäytyvänsä joka tapauksessa oppositioon, niin vaihtoehtoja ei lopulta ole kovin paljon. Perussuomalaisten vaalivoitto oli niin vakuuttava, että sen syrjäyttäminen olisi demokratian halveksimista.
Avainasema on nyt nimenomaan sosialidemokraateilla. Jos demarit nielevät Portugalin tukitoimet, niin ei kolmen suuren pohja enää perussuomalaisiin kaadu. Kokoomuksen ja perussuomalaisten varaan rakentuva hallitus taas jättäisi vapaat kädet hyvin oikeistolaiselle politiikalle, mikä vaikuttanee demarien päätöksiin.
Vasemmistoliitto puolestaan paalutti puoluevaltuustossaan sellaiset kynnyskysymykset, että ainakaan samaan hallitukseen omaa ohjelmaansa noudattamaan pyrkivän kokoomuksen kanssa sen on vaikea mahtua.
Jos Katainen epäonnistuu enemmistöhallituksen kokoamisessa, niin sitä voidaan yrittää viime vaalikauden oppositiopuolueiden (SDP, Perussuomalaiset, Vasemmistoliitto) pohjalle lisättynä kaikkiin hallituksiin sopivalla RKP:llä. Tällainenkin hallituspohja vastaisi kansan tahtoa, vähintäänkin yhtä paljon kuin kokoomusvetoinen kolmen suuren hallitus.
Jos hallitus syntyisi ”oppositiopohjalta”, niin demarit ja perussuomalaisetkin voisivat toimia vaalipuheidensa mukaisesti. Tosin se voi olla aika vaikeaa, sillä hallituksella on ankarat ajat edessään. Kaikissa tapauksissa hallitukseen meno johtaa siihen, että monista omista tavoitteista on luovuttava.
Jos suurista talouspoliittista näkemyksistä syntyy puolueiden välille edes jonkinasteinen yhteisymmärrys, niin yksityiskohtiin hallitusneuvottelut eivät enää kaadu. Aikaa ohjelman hierontaan toisin voi mennä totuttua hiukan enemmän, vaikka valtiovarainministeriössä tiukat pohjapaperit ovatkin jo valmiina odottelemassa neuvottelijoita.
lehti 