Merkittävää yhteiskunnallista valtaa käyttävä valtiovarainministeriön budjettipäälikkö Mika Niemelä ilmoitti huhtikuussa Helsingin Sanomissa pitävänsä itseään ideologisesti neutraalina. Miksi vaikutusvaltainen virkahenkilö haluaa rakentaa itsestään kuvaa epäpoliittisena toimijana? Eivät byrokraattiset ihanteet vaadi omista näkemyksistä luopumista vaan pätevyyttä, työnjaon ja lakien noudattamista, tasapuolisuutta, ennustettavuutta ja avoimuutta.
Tendenssi, jossa poliittista valtaa käyttävien ihanteena on esiintyä ikään kuin politiikan yläpuolisina, epäideologisina toimijoina, jotka vain suorittavat tehtäviä, joissa arvovalinnoilla ei ole sijaa, vaikuttaa olevan laajemminkin vaalittu. Epäpoliittisuuden ideaalia ulotetaan nyt myös toimittajiin ja tutkijoihin. Ikään kuin puuttuva arvopohja olisi etu yhteiskunnallisia asioita hoidettaessa, ja poliittiset näkemykset tahraisivat integriteetin ja uskottavuuden.
Valtio-opista valmistunut Niemeläkin on jo johdantoluennoilla oppinut politiikan alkavan siitä, kun on tehtävä ratkaisuja kahden tai useamman vaihtoehdon välillä, joista ei vallitse yksimielisyyttä eikä kaikkia voida toteuttaa. Absurdeimmillaan epäpoliittisuuden ihanne on vaaleilla valittujen poliitikkojen esittäessä, että tarjolla on vain yksi ainoa vaihtoehto, joka tulee viipymättä, tehokkaasti ja liikoja keskustelematta suorittaa. Avoimen puntaroinnin sijaan hoetaan pakkoa ja kiirettä.
Samalla, kun Niemelä ilmoittautuu neutraaliksi, hän laukoo ilmoille mitä poliittisimpia näkemyksiä ideaalikansalaisuudesta ja tulevaisuuden yhteiskunnan muotoilemisesta rajuin leikkauksin. Tällaiselle vääristyneelle neutraliteettikäsitykselle on tunnusomaista, että omat näkemykset esitetään epäpoliittisina, kyseenalaistamattomina ja vaihtoehdottomina totuuksina.
Politiikkaa kannattaa yleensä etsiä sieltä, missä sitä ei ensisilmäyksellä tunnu olevan. Ideologian taas tunnistaa siitä, että se pyrkii kiistämään ideologisuutensa vakiintuakseen kyseenalaistamattomaksi normiksi. Poliittisuuden kieltämisessä onkin kyse juuri poliittisesta kamppailusta.
Ideologisesti neutraalina esiintymisen tavoitteena on vapauttaa valinnan vastuusta, politiikasta itsestään. Vastuun leikkauslistojen sisällöstä Niemelä sälyttää sutjakkaasti tutkimukseen perustuville talousmalleille, joiden niidenkin antaa ymmärtää olevan arvovapaita ja arvostelun yläpuolella – perustuvathan ne tieteelle.
Yhteiskuntatieteissä ajatus arvovapaasta tieteestä on kuitenkin kuopattu aikoja sitten. Tutkimus on eksaktia, ja sitä sitovat tietyt säännöt, kriteerit ja sisäinen kritiikki. Mutta tiede – aivan kuten demokraattinen päätöksentekokin – perustuu vääjäämättä ihmisten tekemiin valintoihin. Hyvän tavan mukaisesti taustaolettamukset kerrotaan avoimesti.
Kaikilla on arvopohjansa, lähtökohtansa ja näkemyksensä. Se ei ole hyvä eikä paha vaan väistämätöntä. Oli sitten kyse virkahenkilöstä, poliitikosta tai tutkijasta, on läpinäkyvämpää ja reilumpaa tuoda avoimesti esiin ne lähtökohdat, joista maailmaa tarkastelee ja valintojaan tekee. Ideologia ja moraalinen vastuu eivät poistu politiikasta neutraaliksi naamioitumalla.
Kirjoittaja on sotaa, militarismia, kriisejä ja kärsimystä työssään käsittelevä valtiotieteilijä ja historian tutkija, joka käsittelee kolumneissaan aikaamme leimaavia synkkiä ja väkivaltaisia ilmiöitä.
uutiskirje 
