Kahden viikon aikana hallitusneuvotteluissa on väännetty kättä tiukasti myös perusturvasta. Perusturvan pieni korottaminen ei kuitenkaan ratkaise itse perusongelmaa. Työtä tässä riittää niin uudelle kuin sitä seuraavillekin hallituksille.
Heti vaalien jälkeen ja ennen hallitusneuvottelujen alkamista oli laaja yksimielisyys siitä, että perusturva on jäänyt pahasti jälkeen yleisestä tulokehityksestä ja että nyt on aloitettava perusturvan parantaminen.
Tilannehan ei olekaan yllätys kenellekään – tai ei ainakaan pitäisi olla. Perusturvan jälkeenjääneisyydestä on puhuttu vuosikaudet. Päättäjiä on painostettu sekä vaadittu konkreettisia tekoja. Erilaisista selvityksistäkään ei ole puutetta.
Suomessa on tänä päivänä entistä enemmän ihmisiä, jotka eivät tule toimeen saamillaan tuloilla tai sosiaalisilla etuuksilla.
Puheita on nyt kuultu jo riittävästi. Nyt on lyötävä euroja pöytään. Perusturvan tason korottaminen on tehokkain tapa nostaa ihmisiä pois köyhyydestä. EU-tilastojen mukaan Suomessa on 700 000 köyhää ja joidenkin toisten mittareiden mukaan luku olisi jo yli 900 000. Järkyttävä määrä ”hyvinvointi”-Suomessa.
Eläkkeensaajia lukuun ottamatta perusturvan varassa elävien kotitalouksien reaalitulot ovat laskeneet vuodesta 1990. Enää ei voida puhua köyhyysriskistä, koska köyhyys on läsnä koko ajan. Kun inflaatio on syönyt pienetkin korotukset, niin monella käteen jäävät tulot ovat viime vuosina suoranaisesti laskeneet.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkijaryhmässä tehtyjen laskelmien mukaan suurin osa perusturvan varassa elävistä kotitalouksista ei pysty kattamaan tuloillaan edes kohtuullisen minimin mukaista kulutusta. Keväällä julkistettujen tietojen mukaan vuonna 1995 yksinasuvan työttömän perusturva kattoi vielä 77 prosenttia väestön vähimmäisturvan tasosta, mutta vuonna 2010 kattavuus oli pudonnut 62 prosenttiin.
Juuri ilmestyneessä Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa (2/2011) Kelan tutkija Pertti Honkanen lataa pöytään entistä ankarampia lukuja köyhyyden synkimmästä ”ytimestä”. Tulottomien kotitalouksien määrä on vuosien 2006–2009 aikana kaksinkertaistunut vajaasta 10 000:sta 20 000een. Tätä tuoreimpia vertailutietoja ei ole saatavissa, mutta suunta on viime vuosina ollut sama. Vuonna 2008 näihin kotitalouksiin kuului myös lähes 2 600 alle 18-vuotiasta lasta.
Tulottomuus keskittyy nuorten kotitalouksiin ja taustalla on usein työvoimapoliittisia syitä kuten pitkiä karenssiaikoja.
Honkanen huomauttaa, että tulottomuus ja pelkän viimesijaisen toimeentulotuen varaan pitemmäksi ajaksi joutuminen merkitsee köyhyyttä ja se on yksi syrjäytymisen muoto tai ainakin syrjäytymisvaarasta kertova tieto.
uutiskirje 