Tuore tietoteos Turkiseläinten vapauttamisen vuosikymmenet (Into 2026) on koonnut yksiin kansiin suomalaisen turkistarhauksen nousun, kukoistuksen ja vääjäämätöntä loppua kohti vievän kujanjuoksun. Teoksen ovat kirjoittaneet isä ja tytär, Olli ja Salla Mäkelä, joita yhdistää genetiikan lisäksi ainakin toimittajan ammatti ja ihmetys siitä, että turkistarhaus jatkuu Suomessa yhä.
Kirja alkoi rakentua kaksikon viestinvaihdosta tämän pohdinnan ympärillä. Mäkelät ovat koonneet kirjaansa kymmenien eri alojen ihmisten kannanottoja turkistarhaukseen, mutta alaa edustavia tai puolustajia he eivät ole jututtaneet yksinkertaisesta syystä: yksikään ei vastannut haastattelupyyntöihin.
Maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah ei vastannut Mäkelöiden kysymyksiin, eikä myöskään Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liitto FIFURin viestintäjohtaja. Mäkelät lähestyivät myös turkistarhaajia, mutta vastauksena oli vain hiljaisuus.
– Ei saatu mitään vastausta, Salla Mäkelä sanoo.
Myös eläinsuojelujärjestöt ja -aktivistit olivat varuillaan, kun Mäkelät lähestyivät heitä haastattelupyynnöin.
– Kyselivät hyvin tarkkoina, että mitä te haluatte kysyä, ettei vaan olla tekemässä jotain turkistarhauksen historiikkia, Olli Mäkelä kertoo.
Hänen mukaansa syynä eläinsuojelijoiden ja aktivistien skeptisyydelle voi olla heidän eteläpohjalainen taustansa ja hänen menneisyytensä Ilkan toimittajana.
– Piti tehdä selväksi, että teemme kirjaa turkistarhauksen vastustamisen näkökulmasta, hän sanoo.
Ilkka-Pohjalaiseksi sittemmin maakuntalehtien yhdistymisen myötä muuttunut Ilkka oli vahva turkisalan puolustaja. Olli Mäkelä muistelee kirjassa, miten 1990-luvulla yksi turkistarhauksen loppua kolumnissaan toivonut toimittajakollega sai moitteet toimituksen johdolta. Lehden linja muuttui näyttävästi vuonna 2023, kun uusi päätoimittaja kirjoitti lehden pääkirjoituksessa, että turkistarhaus on Pohjanmaan häpeäpilkku.
Kettutyttöjen toiminnasta nykyaktivismiin
Kirjassa muistojaan ja näkemyksiään kertovat esimerkiksi eläinfilosofi ja Eläinoikeusakatemian perustaja Elisa Aaltola sekä eläintuotantoa dokumentoiva valokuvaaja Kristo Muurimaa. Oman tilansa teoksessa saavat myös 1990-luvun nuoret aktivistit, joita alettiin mediassa nimittää kettuttytöiksi. He vapauttivat satoja eläimiä turkistarhoilta ja saivat aikaan suunnattoman mediakohun. Olli Mäkelän mukaan noista teoista voi olla montaa mieltä.
– Tuhojahan ne eläimet luonnossa tekivät, mutta kyllä se oli melko tarpeellinen herätys. Monessa asiassa ei ole niin terävää aloitusta saatukaan kuin turkistarhauksen vastustamisessa, Olli Mäkelä sanoo.
Vuosikymmenten saatossa turkistarhausta vastustava aktivismi ja keskustelu ovat keskittyneet tarhaolojen dokumentointiin ja tutkimuksen tekemiseen, sekä tutkitun tiedon jakamiseen. Aktivismi on muuttunut, turkistarhat ovat vähentyneet ja maa toisensa jälkeen kieltää turkistarhauksen tyystin.
Suuren ja turkisalan kannalta ratkaisevan peliliikkeen teki Euroopan suurin turkistuottajamaa Puola, kun se päätti puoli vuotta sitten kieltää turkistarhauksen. Maan parlamentin selvä enemmistö kannatti kieltoa, jonka taustalla vaikutti vahva kansalaismielipide: 70 prosenttia puolalaisista kannatti kieltoa. Puolassa ala ajetaan alas tulevien kahdeksan vuoden aikana ja turkistuottajille maksetaan tukia. Mitä aiemmin lopettaa tarhauksen, sitä suuremmat tuet saa.
Suomessa kansalaismielipide on niin ikään ollut vahvasti turkistarhauksen lopettamisen kannalla. Tuoreimpien kansalaiskyselyiden perusteella yli puolet suomalaisista haluaa kieltää turkistarhauksen kokonaan. Helmikuussa julkaistiin Eläinoikeusjärjestö Animalian Euroopan yhteistyökumppanillaan, Eurogroup for Animals -järjestöllä teettämän kyselyn tulokset. Niiden mukaan 62 prosenttia suomalaisista kannattaa sekä kansallista, että EU-laajuista turkistarhauksen täyskieltoa. Marraskuussa 2025 puolestaan Uutissuomalainen julkaisi gallup-tulokset, joiden mukaan 56 prosenttia suomalaisista kannattaa turkistarhauksen kieltämistä.
Kansan tahto on tullut ilmi gallup-tulosten lisäksi myös kansalaisaloitteiden kautta. Syksyllä 2023 julkaistu Turkistarhaus historiaan -kansalaisaloite keräsi pikaisesti noin 100 000 allekirjoitusta. Se ylitti reilusti eduskuntakäsittelyyn etenemiseen tarvittavat 50 000 allekirjoitusta. Samana vuonna 1,5 miljoonaa ihmistä allekirjoitti Fur Free Europe -aloitteen, joka kehottaa EU:ta kieltämään turkistarhauksen sekä kieltämään turkistuotteiden tuonnin ja myynnin EU:ssa.
Aloitteet eivät etene
Aktivismi on muuttunut, turkistarhat ovat vähentyneet, ja maa toisensa jälkeen kieltää turkistarhauksen tyystin. Kun turkistarhat sammuttavat valot lopullisesti Puolassa, Suomesta tulee Euroopan suurin turkistuottaja. Puolassa lopettamispäätökseen vaikutti vahva kansalaismielipide: 70 prosenttia puolalaisista kannatti turkistarhaamiskieltoa. Suomalaisten gallup-luvut ovat samansuuntaiset, mutta miltä tulevaisuus täällä näyttää?
Salla Mäkelä vilkaisee pyynnöstä kristallipalloaan ja sanoo:
– Kuten kirjassakin sanotaan, turkisteollisuus kaatuu omaan mahdottomuuteensa jossain vaiheessa.
Tällä hetkellä niin Suomessa kuin EU-tasollakin päättäjien pöydille edenneitä aloitteita on jääty hautomaan. Suomessa Turkistarhat historiaan -aloite on pyörinyt maa- ja metsätalousministeriössä, ja ellei siitä saada aikaan päätöstä tämän eduskuntakauden aikana, jää aloite itse historiaan. Eläinoikeusakatemia syyttää Suomen hallitusta viivyttelystä aloitteen käsittelyn jatkamisessa. Euroopan komissio antaa niin ikään odottaa virallista kantaansa Fur Free Europe -aloitteeseen, jonka takarajaksi asetettiin maaliskuu 2026.
– Suomalaisista suurin osa sen haluaa lopettaa. Ajattelisi, että poliitikotkin voisivat asian sitä kautta ymmärtää, Olli Mäkelä sanoo.
Toisin kuin Puolassa, Suomessa kansan tahto ei vaikuta kuuluvan kaikkien päättäjien korviin.
Edellisten kuntavaalien alla Animalia toteutti Eläinpoliittisen puoluekyselyn, jossa puolueiden edustajat kertoivat kantansa muun muassa turkistarhaukseen. SDP:n, vasemmistoliiton ja vihreiden kanta on, että turkistarhaus tulee lopettaa. Kokoomus oli asiasta osin eri mieltä, kun taas keskusta ja perussuomalaiset olivat turkistarhauksen lopettamista vastaan. Kristillisdemokraatit ei vastannut Animalian kyselyyn, mutta ilmaisee linjapaperissaan, että puolue ei tule kannattamaan turkistarhauksen lopettamista.
Niin kauan kuin nämä puolueet istuvat hallituksessa, turkistarhausta tuskin tullaan Suomessa kieltämään.
Samanaikaisesti turkikset ovat nousseet uudelleen muotikuvastoon, kun sosiaalisen median vaikuttajat ovat kiskoneet ylleen mummojensa kaapeista vintage-turkiksia. Aktivistit älähtivät muoti-ilmiöstä, sillä turkis kuin turkis on aina mainos turkisteollisuudelle. Pian Suomen turkistuottajain liitto Sagafurs kiittelikin verkkosivuillaan turkisalan elpymistä vintage-trendin ansiosta.
– Tuntuu, että on tarpeellista julkaista tämä kirja nyt, sanoo Salla Mäkelä ytimekkäästi.
Kirja pyrkii avaamaan keskustelua, joka on jäänyt kiertämään kehää: yhtäällä gallupit kertovat kansan tahdosta, toisaalla turkiksia vilahtelee katukuvassa, suurissa saleissa turkisalaa puolustetaan argumenteilla, joita on toisteltu aina. Niistä saa eräänlaisen tiivistyksen, kun toimittajat soittavat kirjassa suomalaisen median lemmikille ja mämmin ystävälle, Juha Miedolle.
– Pirskules, mehän soitamma! uhoavat kirjailijat kuin puukkojunkkareiden henkeen.
– Turkistarhaus on hyvä elinkeino, Mieto sanoo.
Euroopassa turkistarhausta ajetaan järjestelmällisesti alas, mutta Suomesta on tulossa yksi viimeisistä EU-maista, joissa turkistarhaus jatkuu rajoituksetta.
uutiskirje 
