Hallitusneuvotteluissakin on väännetty tiukasti kättä talousluvuista. Erilaisia näkemyksiä on ollut erityisesti niin sanotusta kestävyysvajeesta sekä talouskasvun suuruudesta. Yhteisymmärrystä on vaikea löytää, jos edes lähtökohdista ei olla samaa mieltä. Talousluvut ovat jopa muuttuneet kesken neuvottelujen.
Kokoomus luottaa kuin vuoreen valtiovarainministeriön virkamiehiin. Toimitusministeri Jyrki Katainen (kok.) on saanut viime vuodet sieltä valmiit nuotit, joita hän sitten on toistellut myös puolueensa linjana. Valtiovarainministeriön tapana on ollut vuosikaudet tuoda esiin yhden vaihtoehdon politiikkaa, ikään kuin kaikki tieto niin menneestä kuin etenkin tulevasta olisi kasautunut vain yhden ministeriön talousasiantuntijoille.
Aika ajoin valtiovarainministeriön laskelmat on asetettu kyseenalaiseksi, ja varsinkin sen ennustuksia ovat monet muut talousasiantuntijat arvostelleet liian pessimistisiksi.
Tutkimuslaitoksilla on toden totta eroa.
Arvostelijat saavat taustatukea nyt Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoululta, joka osoitti jälleen kerran, että viisaus ei ole kasautunut vain tähän yhteen, paljon valtaa omaavaan tutkimuslaitokseen. Kauppakorkeakoulu asetti talouden ennustajat paremmuusjärjestykseen nyt jo neljännentoista kerran.
Tutkimuslaitoksilla on toden totta eroa.
Kehityksen ennustamisessa yksikään laitos ei täysin onnistunut. Kärjessä keikkuu Nordea ja perää pitää ehkä hieman yllättäen Suomen Pankki, jossa kaiken järjen mukaan pitäisi olla eniten niin asiantuntemusta, yhteyksiä kuin ylipäätään resurssejakin. Nordea ”voitti” vertailun toisena vuotena peräkkäin ja neljännen kerran ”kisan” historian aikana. Kakkosena oli nyt Sampo Pankki ennen Palkansaajien tutkimuslaitosta.
Kisassa vertailtiin viime vuoden talouskehityksen ennustamisen osumatarkkuutta ja eri osa-alueita olivat talouskasvu, työttömyys, inflaatio, vaihtotase, investoinnit ja kulutus. Mukana olivat kaikki pankit ja merkittävät suomalaiset ennustuslaitokset valtiovarainministeriöstä alkaen.
Kun jo yhden vuoden ennusteissa oli varsin suuri hajonta, niin metsään menevillä ennusteilla voi olla vaarana kertautua aikavälin pidentyessä. Toki mikä tahansa ennustelaitos voi virheistään oppiakin ja korjata lukujaan. Pyhää epistolaa mitkään ennusteet eivät ole.
Maan kehitykseen vaikuttavien talouspoliittisten ratkaisujen suunnittelun kannalta on kuitenkin olennaista pystyä ennakoimaan kehitys mahdollisimman oikein. Jos ollaan väärillä ennusteilla liikkeellä, niin politiikkakin menee miltei väistämättä pieleen.
Mihin itse asiassa voidaan luottaa, jos tarjolla on useampia vaihtoehtoja?
uutiskirje 
