Helsinkiläinen toimittaja ja kaupunginvaltuutettu Silvia Modig, 34, sai lentävän lähdön valtakunnanpolitiikkaan. Hänet valittiin huhtikuussa eduskuntaan Helsingistä ja pian hän huomasi olevansa politiikan ytimessä, hallitusneuvotteluissa Säätytalolla Vasemmistoliiton neuvotteluryhmässä.
– Juna meni tosi lujaa ja minä juoksin perässä.
Hallitusneuvottelut venyivät ja Modig alkoi suhtautua niihin rauhallisemmin.
– Aika nopeasti oppii, että tällaista tämä on. Pää edellä syvään päähän. Se sopii minulle, joka en ole käynyt kouluja vaan oppinut kaiken tekemällä.
Politiikan kanssa Modig on touhunnut jo kymmenisen vuotta. Hänen taustansa on kansalaisaktivismissa.
Modig toimii Oranssi ry:ssä, joka on vallannut ja kunnostanut tyhjillään olevia taloja nuorten asuttavaksi sekä kulttuuri- ja kansalaistoiminnan käyttöön.
Modig pääsi viime vaaleissa Helsingin kaupunginvaltuustoon. Vasemmistoliitto ei häntä ymmärtänyt kosiskella, vaan Modig soitti itse puoluetoimistoon ja kysyi, otattako ehdokaslistalle. Puolueeseen hän liittyi vasta vaalien jälkeen.
Punavihreä aate
Miten roskiksista elintarvikkeita dyykkaava, ruotsinkieliset koulut käynyt kasvissyöjä valitsi puolueekseen Vasemmistoliiton eikä vihreitä?
– Koska vihreät on oikeistopuolue ja minun aatteeni on punavihreä.
Punaisuus merkitsee Modigille solidaarisuutta.
– Se on minulle tärkeintä vasemmistolaisuudessa. Pidetään huolta kaikista.
Vaikka murros on vielä käynnissä, Vasemmistoliiton muutos duunaripuolueesta punavihreäksi arvopuolueeksi on Modigin mukaan tosiasia. Muuten hän ei olisi puolueeseen liittynyt.
– Vasemmistoliiton puolueohjelmasta löytyvät minulle tärkeät arvot, sekä punaiset että vihreät. Ilman sitä vihreyttä en olisi kokenut puoluetta omakseni.
Modigilta kysytään usein miten hän suhtautuu laitavasemmiston taannoisiin verisiin puolueriitoihin, taistolaisuuteen tai enemmistöläisyyteen ja vähemmistöläisyyteen.
– No hei, mä synnyin vuonna 1976. Mentiin jo 80-lukua, kun tajusin, että maailmassa on muitakin ihmisiä kun äiti ja isä.
– Mulla ei ole minkäänlaista suhdetta tähän kysymykseen.
Elämän käännekohta
Modigille tämän päivän köyhä työläinen on prekariaattiin kuuluva pätkätyöläinen.
– Ne on mun frendejä, jotka eivät koskaan päässeet mukaan maailmaan, jossa työsuhteet ovat pitkäaikaisia ja johon liittyvät edut ja varmuudet.
– Kun me tulimme työelämään 90-luvun laman jälkeen, sellaista maailmaa ei enää ollut olemassa.
Modigin kiinnostus politiikkaan liittyy havaintoon, että politiikan kautta päätetään ihmisten arjesta. Hän on päässyt nauttimaan myös politiikan hedelmistä.
Elämänsä käännekohtana Modig pitää, kun hän 18-vuotiaana meni Helsingin kaupungin tuotantokouluun. Se on tarkoitettu syrjäytymisvaarassa oleville nuorille, joita ei kiinnosta opiskelu ja jotka eivät päässeet kiinni työelämän syrjään.
– Sinne oli pakko mennä etuuksien menetyksen uhalla. Samalla nuorelle tarjotaan mahdollisuuksia saada kiinni jostakin. Tarjolla on taidetta, teatteria ja vaikka mitä mielenkiintoista.
Tuotantokoulun kautta Modig sai ammatin ja päätyi töihin Yleisradioon. Hänestä kehkeytyi tunnettu radioääni ja TV-kasvo.
Kokoomuksessa tukityöllistämistä ja muita työllisyyspolitiikan työkaluja kutsutaan halveksivasti ”tempputyöllistämiseksi”, joka pelkästään nielee rahaa. Modigin kokemukset puhuvat toista.
– Me olimme kaikki tilastojen valossa syrjäytymisvaarassa ja hyvää vauhtia tulossa yhteiskuntaan taakaksi eikä tekijöiksi. Minun ryhmässäni oli 13 ihmistä, joista kaiketi 11 on työllistynyt sille alalle, jolle toivoivat. Aika pienellä rahalla voidaan saada jotain hienoa aikaan.
lehti 