Rikosromaani Kalastajan kuolema alkaa kolkolla tavalla. Lopussa seisoo käänteen tekevä yllätys. Välissä on 400 sivua täyteläistä kerrontaa, hyvää Islanti-kuvausta, monipolvinen juoni ja paljon tavallista onnistuneempia henkilökuvia. Enempää dekkarilta ei oikein voi vaatia.
Vopnafjördur on Itä-Islannissa sijaitseva 500 asukkaan kylä, joka elää kalastuksesta ja kalastusteollisuudesta. Sitä yksinvaltaisesti hallitseva Vopni-yhtiön perustaja ja toimitusjohtaja, jonka islantilaista nimeä en osaa näillä näppäimillä kirjoittaa, herää autonsa takakontista sidottuna ja suu teipattuna. Vieressä on vaimo samalla tavalla. Moottori ottaa kierroksia ja syöksyy satama-altaaseen. Vopnafjördurin valtias kokee vaimoineen kauhean kuoleman.
Ruotsalaisen Michael Hjorthin ja islantilaisen Bjarni Thorssonin ensimmäinen yhteinen dekkari Väkivallan saari ilmestyi suomeksi huhtikuussa. Vähän latteana alkanut teos kehittyi pirullisen jännittäväksi ja ajankohtaiseksi sarjamurhaajajännäriksi. Sen lopussa tämän Helga & Bjarki -sarjan päähenkilöt olivat mukana epätoivoisessa takaa-ajossa Islannin aavalla keskiylängöllä.
Vopnafjördurin satamaan murhatun kaksikon tapaus tuo uudelleen yhteen rikospoliisi Helga Jónsdóttirin ja rikospoliisia avustavan järkälemäisen liikennepoliisi Bjarki Gudmundssonin, sekä muut rikostutkijat Reykjavikista. Heihin kuuluu myös tekninen tutkija Yvette, jolla on seksisuhde Bjarkin kanssa. Myös Helga on ihastunut Bjarkiin, mikä mutkistaa asioita.
Murhatapa on niin raju, että siinä on jotain henkilökohtaista, poliisit päättelevät. Epäiltyjen piiri ei ole suuri. Uhrien poika ja tytär puolisoineen, potkut saanut yhtiön laivan kapteeni ja hänen rakastajattarensa, joka toimii palvelijana uhrien talossa. Tai sitten joku kyläläinen, joka on saanut tarpeekseen yhden perheen kaiken kattavasta vallasta.
Isän ja pojan välit ovat olleet riitaisat. Kiista on koskenut yhtiön toimintaa ja tulevaisuutta. Sisarusten välit eivät ole hyvät, mutta ilmiriidaksi ne muuttuvat, kun testamentti avataan ja selviää, kenelle Vopni-yhtiön hallinta siirtyy.
Suomesta käsin on vaikea ymmärtää kalastuksen merkitystä Islannin taloudelle. Se kattaa vain noin neljä prosenttia maan kansantuotteesta, mutta tuo 40 prosenttia vientituloista ja rannikkokylissä se on suurin työllistäjä. Saaliin arvo nousi, kun Islannissa otettiin 1980-luvulla käyttöön kalastuskiintiöt, mutta ne ovat muutaman ison yhtiön hallussa. Se luo katkeruutta, mikä voisi selittää murhat.
Hjorthin ja Thorssonin käsissä juoni ja henkilösuhteet etenevät hyvässä tasapainossa. Alussa hieman häiritsee Bjarkin, Helgan ja Yvetten kolmiodraaman saippuaoopperamaisuus, mutta sitten kirjoittajat siirtävät sen taka-alalle. Yksin parhaiten viihtyvän Bjarkin ja huoltajuusriidan keskellä olevan Helgan henkilökuvat syvenevät.
Kalastajan kuoleman puolivälissä Hjorth ja Thorsson tuovat mukaan ruotsalaisen yhteyden. Alkaa selvitä, mitä on murhien takana. Tarina tihentyy. Jännitys nousee, mutta vielä on pitkä matka loppuun, kun Helga tekee omin päin luvattomia tutkimuksiaan Ruotsissa ja muut jatkavat Islannissa.
Pääpahiksen kirjoittajakaksikko on rakentanut erityisen taitavasti. Hän ei ole noussut rahamaailman huipulle niinkään taidoillaan vaan siksi, että osaa siihen vaadittavat pelin säännöt. Ihmisiä murhauttava pelimies on kotona rakastava isä, jonka pasmat menevät sekaisin, kun hänen 11-vuotias poikansa kertoo moraalia käsittelevästä kouluaineestaan.
Michael Hjorth ja Bjarni Thorsson ovat luoneet Kalastajan kuolemaan kokonaisen uskottavan pienoisuniversumin, joka iskee sekä tunteisiin että jännityksen kaipuuseen, mutta sisältää myös vähitellen aukeavia mysteerejä. Rikos ratkeaa – tavallaan, mutta loppuratkaisut vavahduttavat. Ja vasta sitten tulee se alussa mainittu iso yllätys, jota et olisi osannut arvata.
Paljon loistavia pohjoismaisia käännösdekkareita on tänäkin vuonna ilmestynyt, mutta Kalastajan kuolema tuntuu siinä sarjassa erityisen vaikuttavalta. Väkivallan saari oli hyvä alku, mutta vasta Kalastajan kuolemassa ruotsalais-islantilainen kirjoittajakaksikko iskee todella lujaa.
Michael Hjorth & Bjarni Thorsson: Kalastajan kuolema (Fiskarens död). Suomentanut Kristiina Vaara. 416 sivua, Otava 2026.
uutiskirje 
