71-vuotias Sista Cabrera suuntaa katolisen San Francisco el Nuevon kirkon hyväntekeväisyysruokalaan kolmesti viikossa. Cabrera odottaa annostaan astia kädessään. Hänellä on nälkä.
– Tämä hanke on oikein hyvä, hän sanoo.
Useat ruokalat yrittävät lievittää kuubalaisten nälkää. Ruokakriisi on pahentunut vuoden 2026 aikana, ja yhä useampi joutuu turvautumaan hyväntekeväisyyteen selviytyäkseen.
La Hermana Cazuela -hanke on tarjonnut lounaita kesäkuusta lähtien. Toiminta rahoitetaan pääasiassa ulkomailla asuvien ihmisten lahjoituksilla, mutta myös katolinen kirkko tukee sitä.
– Tarkoituksena on auttaa kodittomia ja erityisen vaikeassa asemassa olevia ikäihmisiä, hanketta helmikuusta lähtien koordinoinut toimittaja Maykel González kertoo.
Yhdysvaltojen tammikuussa aloittama öljysaarto ja talouspakotteet ovat syventäneet talouskriisiä ja heikentäneet valtion sosiaaliturvaa. Tilanne sai seurakuntalaiset toimimaan.
– Monilla ihmisillä ei ollut ruokaa. Jotkut jopa etsivät ruokaa roskiksista. Päätimme tehdä jotakin auttaaksemme heitä, hankkeen vapaaehtoistyöntekijä ja katolisen seurakunnan jäsen Betzabé Bertot kertoo.
Auttajasta avunsaajaksi
Sista Cabrera on yksi ruokalan 70 asiakkaasta. Hän ei olisi ikinä uskonut joutuvansa elämään muiden avun varassa.
Cabrera piti 1990-luvun lopulta lähtien menestyvää kahvilaa. Tuloista riitti myös muiden auttamiseen.
– Olen aina elänyt hyvin. Rahaan ei pitäisi takertua, mutta nyt se merkitsee minulle terveyttä. Kun minulla on rahaa, minulla ei ole kipuja, diabetesta sairastava Cabrera sanoo.
Hänen elämänsä muuttui vuonna 2019, kun asuinrakennuksessa tapahtunut sortuma tuhosi puolet hänen asunnostaan. Samalla katosi toimeentulo.
Vuonna 2022, kun koronapandemia alkoi hellittää, Cabrera yritti avata kahvilansa uudelleen. Viranomaiset eivät kuitenkaan antaneet lupaa, sillä rakennus oli edelleen sortumisvaarassa ja odottaa purkamista.
Talossa asuu silti yhä ihmisiä, myös Cabrera.
Hän elää yksin ja huolehtii 15 kissasta. Ilman tuloja hänen oli ryhdyttävä etsimään ruokaa kaupungin kaduilta ja ruokaloista.
– On päiviä, jolloin minulla ei ole mitään ruokaa. Silloin en syö mitään, ehkä korkeintaan yhden leivän. Päivittäinen elämäni on epätoivoista, hirvittävää stressiä.
Nykyään Cabrera syö katolisen kirkon järjestämillä lounailla, valtion tukemissa ruokaloissa ja toisinaan myös evankelisten kirkkojen tarjoamilla aterioilla. Uskonnolliset yhteisöt ovat lisänneet apuaan kaikkein heikoimmassa asemassa oleville.
Cabrera saattaa viettää koko päivän kävellen paikasta toiseen ruokaa etsimässä. Hän ei kuitenkaan ole vielä joutunut syömään roskista löytyneitä ruoantähteitä, kuten etenkin kodittomat joutuvat.
– Minulla on sentään jonkinlainen koti.
Ruoka-avun järjestäjille kasvava avuntarve merkitsee vaikeita valintoja.
– Meidän on pakko rajoittaa avun jakamista. Kaikkein vaikeinta on sanoa nälkäiselle ihmiselle, ettemme voi antaa hänelle mitään, Bertot kertoo.
Myös hankkeen koordinaattori González tietää, ettei vapaaehtoisten apu voi ratkaista ongelmaa. Hän kuuluu itse helluntaiseurakuntaan, vaikka työskentelee katolisen kirkon hankkeessa.
– Yksittäiset ratkaisut ovat rajallisia. Meillä ei koskaan tule olemaan riittävästi ruokaa kaikille, jotka tulevat kirkon ovelle.
Valtion ruokalassa papuannos on jo harvinaisuus
Cabrera on ollut kahden vuoden ajan myös valtion perheiden tukijärjestelmän SAF:n asiakkaana.
Järjestelmä perustettiin 1990-luvun alussa, kun Kuuba ajautui syvään talouskriisiin Neuvostoliiton romahdettua.
SAF ylläpitää yli 4 400 ruokapalvelupistettä ja tarjoaa yli 66 000 vähävaraiselle ihmiselle kolme valtion tukemaa ateriaa päivässä. Yksi annos maksaa talle yhden eurosentin.
Cabrera saa sosiaaliturvasta vajaat 4,50 euroa kuukaudessa. Siitä noin 90 senttiä kuluu ateriamaksuihin.
Rahalla ei juuri voi ostaa ruokaa muualta. Esimerkiksi litra kasviöljyä saattaa maksaa hänen koko kuukausitulonsa verran.
Valtion ruokaloiden aterioita on arvosteltu pitkään niiden maun ja heikon ravintoarvon vuoksi. Vuonna 2026 tilanne on huonontunut niin paljon, että aiempien vuosien annokset tuntuvat niihin verrattuna ylellisyydeltä.
– Valkoista riisiä ja lientä. Siinä kaikki. Ongelma alkoi tänä vuonna. Vuonna 2025 ruoka oli vähän parempaa, Cabrera kertoo.
Hän yrittää silti pitää kiinni paikastaan ruokalassa. Jos hän on poissa yli kolme päivää, hänet voidaan poistaa asiakaslistalta ja hänen tilalleen otettaisiin joku toinen avuntarvitsija.
Monte-kadulla sijaitsevassa SAF:n ruokalassa käy päivittäin 269 ihmistä. Keskuksen talousasioista vastaavan Lázara Rosellin mukaan asiakasmäärä on kasvanut vuodesta 2025.
Tiistaina 13. lokakuuta ruokalassa vallitsi tavallista iloisempi hälinä. Lounaalle oli nimittäin onnistuttu hankkimaan papuja.
Rosell kertoo, että vielä vuonna 2025 papuja sai joka päivä. Nyt ne ovat harvinaisuus.
Vielä vaikeampaa on saada ruokaan proteiinipitoista lisuketta, joka on useimmiten makkaraa. Sitä tarjotaan nykyään enää kahden viikon välein, vaikka edellisenä vuonna sitä oli päivittäin.
Kanaa ruokalassa on tarjoiltu vuoden 2026 aikana vain kerran.
Ruokalassa käyvä Félix Villar on eläkkeellä oleva kaupunkibussin kuljettaja. Hänen mielestään ruokapulan taustalla ovat Yhdysvaltojen asettamat rajoitukset.
– Haluamme, että maahan saadaan ruokaa ja että meitä autetaan. Mutta Yhdysvaltojen saarron vuoksi mitään ei tule. Kuuban ulkopuolella on paljon laivoja, jotka haluaisivat tuoda ruokaa, mutta se paskiainen ei salli sitä, Villa sanoo viitaten Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpiin.
Pakotteet vaikeuttavat ruoan tuontia
Trump estää tänä vuonna asettamillaan määräyksillä polttoaineiden toimittamista Kuubaan ja painostaa ulkomaisia sijoittajia.
Toukokuussa kaksi suurta Kuubaan tavaroita kuljettanutta varustamoa, ranskalainen CMA CGM ja saksalainen Hapag-Lloyd, keskeyttivät rahdin. Myös useat muiden alojen ulkomaiset yritykset katkaisivat suhteensa Kuubaan.
Kuuban hallituksen mukaan Karibian satamiin on jäänyt jumiin yli 7 000 konttia, joissa on elintarvikkeita, lääkkeitä, aurinkoenergiajärjestelmiä ja muita välttämättömiä tarvikkeita.
Niiden joukossa on kymmeniä humanitaarisen avun kontteja.
Maailman ruokaohjelman WFP:n Kuuban-edustajan Etienne Labanden mukaan järjestöjen on täytynyt mukautua jatkuvasti muuttuviin rajoituksiin.
– Olemme vuoden alusta lähtien kohdanneet haasteen toisensa jälkeen. Jokainen uusi pakote muuttaa tilannetta ja meidän on sopeuduttava. Yritykset eivät halua ottaa riskiä, sillä pakotteet kohdistuvat myös kolmansiin osapuoliin.
YK:n kannalta tilanne on Labanden mukaan helpottanut osittain, sillä CMA CGM on aloittanut uudelleen kuljetukset Kuubaan. Se kuljettaa kuitenkin vain elintarvikkeita ja lääkinnällisiä tuotteita.
YK onnistui myös neuvottelemaan Jamaikan Kingstonissa odottaneiden satojen tonnien elintarvikkeiden kuljettamisesta Kuubaan.
Toimitukset olivat kuitenkin jumissa kolme kuukautta, koska kuljetusreittejä ei ollut. Samalla YK joutui keskeyttämään uusien elintarvikehankintojen kilpailutukset.
Syyskuun 30. päivänä Yhdysvallat otti käyttöön uusia taloudellisia rajoituksia, jotka kohdistuvat myös yksityiseen sektoriin. Ne ovat vaikeuttaneet elintärkeiden tuotteiden tuontia entisestään.
Kuuba on pitkään ollut riippuvainen ulkomaisista elintarvikkeista. Maa on tuonut yli 80 prosenttia ruoasta.
Myös kotimainen maataloustuotanto on supistunut vuonna 2026 ennennäkemättömän vähäiseksi polttoaineen ja muiden tuotantotarvikkeiden puutteen vuoksi.
Maailman ruokaohjelma WFP, YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO sekä muut kansainväliset järjestöt yrittävät vahvistaa Kuuban omaa ruoantuotantoa.
Ne lahjoittavat paikallisille viljelijöille laitteita ja tarjoavat koulutusta sekä asiantuntija-apua, jotta maahan voitaisiin rakentaa kestäviä tuotantojärjestelmiä. Samalla järjestöt toimittavat ruokaa SAF:n kaltaisiin sosiaaliturvapalveluihin.
– Tavoitteena on, että ruoantuottajat voisivat rakentaa paikallisesti järjestelmän, joka ei olisi riippuvainen ulkopuolisista tai tuontielintarvikkeista, Labande sanoo.
Pakotteiden lisäksi kuubalaisten arkea vaikeuttaa hintojen nousu.
– Kadulla on kyllä ruokaa. Ongelma ovat hinnat, sillä palkat eivät pysy niiden mukana. Yksi öljypullo vei koko 4 000 peson eläkkeeni, noin 4,50 euroa, Félix Villar kertoo.
Inflaatio oli hidastunut Kuubassa viime vuosina, mutta alkoi jälleen kiihtyä vuoden 2026 toisella neljänneksellä.
Kuuban kansallisen tilasto- ja tietoviraston Onein mukaan hinnat olivat syyskuun lopussa nousseet vuodessa noin 29 prosenttia. Elintarvikkeiden ja alkoholittomien juomien hinnat olivat nousseet vielä enemmän, 43 prosenttia.
Hintojen nousu on erityisen raskasta maassa, jossa valtionsektorin keskipalkka on vain hieman yli kahdeksan euroa kuukaudessa.
Valtionsektorilla työskentelee lähes 70 prosenttia työssäkäyvistä kuubalaisista.
Kaksi kolmesta kuubalaisesta elää köyhyydessä
Kuuban köyhyys on syventynyt nopeasti.
Köyhyyttä ja eriarvoisuutta tutkivan sosiologin Mayra Espinan syyskuussa julkaiseman tutkimuksen mukaan 66 prosenttia kuubalaisista elää köyhyydessä. Heidän tulonsa eivät riitä edes peruselintarvikkeisiin, joiden hankkiminen maksaa noin 12,50 euroa kuukaudessa.
Reilu vuosi sitten Espina arvioi, että köyhyydessä eli 40–45 prosenttia väestöstä.
Uudessa arviossa on otettu huomioon ulkomailta rahalähetyksiä saavat kuubalaiset, joita on tutkimuksen mukaan noin kolmannes väestöstä. Lisäksi siinä on huomioitu yksityisellä sektorilla työskentelevät 1,6 miljoonaa ihmistä, joiden palkat ovat huomattavasti maan keskiarvoa korkeammat.
Tutkimuksen mukaan erityisen haavoittuvassa asemassa on 1 365 000 ihmistä. Luku on huomattavasti suurempi kuin Kuuban hallituksen heinäkuussa ilmoittama 876 000 ihmistä. Hallituksen virallista arviota päivitetään parhaillaan.
uutiskirje 
